lauantai 9. tammikuuta 2010

.. welcome to my wonderland, it’ll take time to find out where we stand, in all this mess ..

Olen yhtäkkiä elävä esimerkki siitä mistä ihmisiä aina varoitellaan. Mutta minä, hyväuskoinen hölmö, olen aina porskuttanut eteenpäin ajatellen että ei elämässä oikeasti tapahdu mitään kovin pahoja asioita. Olen ajatellut että voin huolettomasti pomppia kiveltä toiselle ottamatta vastuuta kaikista teoistani.

Vanha ystäväni, ihminen jonka olen tuntenut ja johon olen luottanut 10 vuotta ja joka tietää musta kaiken, on ilmoittanut mulle että hänellä on 25 kohdan suunnitelma millä aikoo tuhota elämäni ja viimeisenä kohtana tappaa itsensä.

Kaikenlaisia ajatuksia nousee mieleen. Uuden vuoden aatto ja Espoo monella varmaan päälimmäisenä. Poliisi on voimaton ja kehottaa vaan seurailemaan tilannetta.

Olenpa siis seuraillut ja viimeiset pari päivää ovat olleet elämäni hirveimmät. En ole syönyt mitään. En meinaa pystyä nukkumaan. Koko kehoni tärisee, sydän hakkaa sataa ja sisälläni on möykky. Kaltaiselleni herkkätunteiselle ihmiselle tällainen tilanne on myrkkyä suoraan sydämeen. Olkoonkin että olen varmaan monen mielestä turhan herkkä, pelokas, manipuloitava, whatever; tämä on perseestä. Tiesin aina joutuvani helvettiin mutta en tiennyt että joudun siihen jo maan päällä.

Luonteeni ei anna periksi että jäisin odottamaan "laukausta", odottamaan että minut ammutaan julkisesti alas. Joten aion itse tulla esiin, kertoa kuka olen. Olen aika tavallinen maalaistollo joka ei oikeasti koskaan elämässään halunnut kellekään mitään pahaa. Halusin nähdä kaikessa ja kaikissa jotain kaunista ja hyvää. Matkan varrella sitä vaan keräsi sisimpäänsä katkeruutta omasta erilaisuudestaan, siitä ettei tuntenut kuuluvansa joukkoon. Sitä antoi sen ilkeän äänen päässään puhua liian usein. Sitä eksyi harhapoluille, teki virheitä, toisti virheitä, pakoili vastuuta.

Olen itse asiassa jo melko pitkään ollut vastuuta pakoileva lusmu, jolla ei ole riittänyt selkärankaa ottamaan itseään niskasta kiinni ja olemaan rehellinen sekä itselleen että muille. En ole selvinnyt opinnoista kunnialla; lukion läpi rämpimällä aina siitä missä aita oli matalin, ammattikorkea jäi kesken. En siis ole virallisesti vaatesuunnittelija, en koskaan valmistunut. Olen ladellut tekosyitä hommien viivästymiselle. Olen laiskotellut. Olen tehnyt varmasti kaikki mahdolliset kuolemansynnit. Olen juoruillut ja puhunut selän takana pahoja asioita joita en ole tarkoittanut. Olen antanut töissä joillekin alennusta vaikka ei oikein saisi. Elän jatkuvasti melko vastuuttomasti ja yli varojeni ja luottorajani on täynnä. Tunnen yhä syyllisyyttä siitä että satutin yläasteella parasta ystävääni tosi pahasti. En varmasti edes muista mitä kaikkea paskaa olen elämässäni tehnyt.

Joku saattaa pitää tätä typeränä huomion hakemisena tai säälipisteiden kerjäämisenä. En halua kenenkään sääliä, en kerjää kenenkään myötätuntoa. Haluan vaan pyytää anteeksi itseltäni ja kaikilta muilta elämässäni. En pysty elämään tämän taakan kanssa, enkä kestäisi häpeää siitä että kaiken kertoisi teille joku muu, joku jolla on käytännössä avaimet lähes kaikkeen elämässäni. Haluan kertoa että olen tajunnut että elämäntyylini ei johda mihinkään. Haluan ottaa vastuun teoistani ja elämästäni. Ja haluan että kaikki tietävät ajatukseni siltäkin varalta että en jostain syystä olisi niitä myöhemmin täällä enää kertomassa. Olen niin pahoillani kaikesta.

9 kommenttia:

ellu kirjoitti...

Minä en tunne Sinua,en ole koskaan tavannut muuta kuin näin netin välityksellä,mutta minulle olet kuin yssävä.Olen Sinua paljon vanhempi,isoja asioista kokenut,pahoja aikoja elänyt,eikä tässäkään hetkessä aivan kaikki ole hurraamisen arvoista.
Älä koskaan anna periksi.Älä edes anna ajatustesi mennä siihen suuntaan.Tiedän tunteesi,siinä en valehtele.Omani on ollut niin samanlainen pahimpina aikoina.Jos vain haluat,olen Sinulle olkapää tai korvat jotka kuuntelevat.ja tämän sanon vilpittömästi.Jos haluat,laitan yhteystietoni Sinulle.Ilmoita vain.Tulen vaikka tapaamaan Sinua.Ihan mitä vaan.En ole uskovainen tai mitään muuta sellaista,olen vain ihminen joka on kokenut paljon.Uskon,että ainakin jollain tavalla voisin olla apuna.Jos haluat.En tyrkytä,en pakota.Toivon.Sinä olet ihana ihminen-niin minä Sinut "tunnen".Ilmoita vain.Olen täällä ja odotan.Ennenkin Sinulle kommentoineena.

Sini kirjoitti...

Osa kuullostaa niin tutulta, voin vain toivoa, että jaksaisit.

Majayna kirjoitti...

Tämä koko kirjoitus veti nyt niin hiljaiseksi etten edes tiedä mitä sanoisin. Minusta tuntuu surulliselta sinun puolesta. Voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu. Itsellänikin on kyllä ollu hirmu vaikeita hetkiä ja kausia elämässä, mutta jokainen on yksilö eikä tuntemuksia sillä tavalla ehkä ihan voi verrata. Kukin kokee asiat omalla tavallaan. Voin vain toivoa että asiat järjestyvät hyvään suuntaan. Voimia ja rohkeutta... niitä tarvitaan elämässä.

Andra kirjoitti...

Tsemppiä ystäväin :)

Johanna kirjoitti...

Mä olen maailman surkein lohduttaja, mutta tiedä silti että olen tukenasi niin paljon kuin osaan. Olet hirmu tärkeä ihminen.
*hali*

Feline kirjoitti...

Tämä veti hiljaiseksi.

Ihanaa kuitenkin, että uskalsit olla rehellinen ei vain muille vaan ensisijaisesti itsellesi. Nähdään tosi harvoin, mutta voi ottaa yhteyttä jos kaipaa juttuseuraa.

Tärkeä olet täälläkin <3

Anonyymi kirjoitti...

Kuulehan Ystävä,

Totuus koko jutussa on se, että erilaisuutesi saa sinut ajattelemaan, että nuo hirveät "synnit" ovat jotenkin erilaisia ja hirveämpiä kuin muiden vastaavat, mutta eivät ole. Olen sinua runsaat kymmenen vuotta vanhempi lyhytkasvuinen (diastrofikko) ja noin kymmenen vuotta sitten minulle kävi lähes täydellisen samoin: Ympäristössäni oli henkilö, joka sai minut uskomaan, että olin suurin juoruilija, valehtelija ja selkään puukottaja, joka ei tule toimeen "terveiden" kanssa, ja minähän uskoin, ja uskoin niin kovasti, että olen edelleen samalla häpeän ja ihmispelon tiellä, vaikka nyt ymmärränkin, että toiset ovat kaikessa mainitussa yhtä "pahoja" elleivät pahempia (eivät vaan edes huomaa) ja yksin erilaisuudentunteeni saa minut ajattelemaan, että olen myös ilkeydessä, laiskuudessa ja itsekkyydessä poikkeuksellinen.
Nyt vaan itsetunto ja rohkeus kokoon etkä ryhdy - edes mielessäsi - syylliseksi toisen ihmisen raivon ja hulluudenpurkauksiin! Jos sinä lyhyenä kipität aidan ali, pitkäsääristen pinkoessa aidan yli, niin ei ole tapahtunut muuta kuin oikeus ja kohtuus.

Emme ole koskaan tavanneet, mutta löysin blogisi lyhytkasvuisten lehden kautta : )

desthea kirjoitti...

Haluan kovasti kiittää teitä kaikkia ihanista sanoistanne, olin aivan ällistynyt, odotin lähinnä jotain kommentteja tyyliin "senkin tekopyhä paska, tuollainen ihminen ei voi koskaan muuttua"..

Haluan muuttua, aion muuttua, ei voi olla liian myöhäistä vielä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoinen blogi