.. one track mind, one track heart, if I fail I'll fall apart ..

Loppukesästä 2011 tuotiin kaverin kanssa tänne nykyiselle kämpälleni jotain pientä ekan muuttokuorman tyyppistä kamasatsia, ja muistan miten takapihalle ajettaessa autoradiossa soi jokin kumma elektropop-henkinen kappale, jossa laulettiin jotain radioaktiivisuudesta. Hieman siinä huvittuneena hymähdeltiin sanoitukselle, eikä sen kummempaa, kunnes myöhemmin kuulin biisin vielä jossain uudestaan ja aloin kiinnostua.

Got different people inside my head, I wonder which one that they like best
I'm tired of trying to have it all, and ending up with not much at all
(Fear and Loathing)

Biisin takaa löytyi artisti nimeltä Marina and the Diamonds. Wikipedia kertoi v.-85 syntyneen kreikkalais-brittiläisen neitosen koko nimeksi Marina Lambrini Diamandis ja kuvaili (muistaakseni) musiikkia silloin jotenkin indie-tyyliseksi popiksi tms.

I can't help that I need it all, the primadonna life, the rise and fall
You say that I'm kinda difficult, but it's always someone else's fault
Got you wrapped around my finger babe, you can count on me to misbehave
(Primadonna)

Radioactive-biisi oli sinkkulohkaisu Marinan toiselta, Electra Heart -albumilta, joka ei silloin ollut vielä ilmestynyt. Kuuntelin YouTubesta toisenkin uuden, tulevan levyn biisin ja se oli taas melko erityylinen, joten osasin odottaa tuotannon olevan yleisestikin ehkä hieman muuta kuin tuo ensimmäisenä kuulemani biisi antoi ymmärtää.

Well I wanna tell you a secret
You can take your double-standard love and keep it
I can't help the devil likes to make my heart a double bed
And I can't help he sometimes likes to come and rest his little head
(Hermit the Frog)

Päätin hankkia ensimmäisen albumin The Family Jewels koekuunteluun, ja siinä sitten kerran kun olin palaamassa Helsingistä eräältä risteilyreissulta (auto täynnä krapulaisia matkustajia) tuumin, että nyt vois olla sopiva hetki kaivaa kyseinen muistitikku esiin ja ottaa biisit kuunteluun.

Ja siitä se sitten lähti, tie jolta ei ollut paluuta. ;) En ehkä olisi osannut kuvitella voivani ihastua tällaiseen musiikkityyliin, jota en oikeastaan osaa edes kuvailla (teidän pitää ehkä käydä itse kuuntelemassa), mutta niinpä siinä vaan kävi. Kolahti ja kovaa. Etenkin kun sanoitukset alkoivat avautua kunnolla tajuntaan saakka, ei voinut kuin hämmästellä miten joku osasi paikoitellen hyvinkin yksinkertaisilla riimityksillä sanoa niinkin monialaisia asioita niin nerokkaasti ja tyylikkäästi.

Hollywood infected your brain
You wanted kissing in the rain
Living in a movie scene
Puking American dreams
I'm obsessed with the mess that's America
(Hollywood)

Biisien aiheet henkivät hykerryttävän neuroottista itseironiaa ja itsetutkiskelua, höystettynä kevyehköllä mutta suorasanaisella yhteiskunta- ja viihdebisneskritiikillä. Sanat pureutuvat häpeilemättä sekä ihmismielen ylemmyyden että alemmuuden tuntemuksiin, sekä niiden ristiriidan tuottamaan sekametelisoppaan nimeltä elämä. Jokusen narsistinkin on tainnut biisien kynäilijä joskus tavata, eikä parisuhteisiin tai miespuolisiin olentoihin viitaten lausuta biiseissä montaakaan suoranaisesti positiiviseksi luokiteltavaa asiaa. ;)

Siis täydellistä musiikkia kaikille elämän katkeroittamille neurootikoille. Eikun siis... ;) Taidokasta, omaperäistä ja hauskaa musaa!

You're buying stars to shut out the light
We come alone and alone we die
And no matter how hard you try
I'll always belong in the sky
(Buy the Stars)

Ekalta levyltä löytyi jopa pari entuudestaankin tuttua juttua; Hollywood-biisi joka oli soinut radiossa aiemmin samana vuonna, sekä "I am not a robot", joka oli pyörinyt KappAhlin (vai Lindexin..?) telkkarimainoksen taustalla.

Is there any possibility you'll quit gossiping about me
to hide your insecurities, all you say is 'blah blah'
Girls they never be-friend me, 'cause I fall asleep when the speak
of all the calories they eat, all they say is 'na na na na na'
(Girls)

Marinan ääni ja jännä "aksentti" tuntuvat aina kirvoittavan hieman oudoksuvia mielipiteitä satunnaisissa kuulijoissa. Marinan pyöreä wah wah -tyylinen tapa lausua on kieltämättä hieman erikoinen mutta tuo mielestäni musiikkiin just sen sopivan lisämausteen, jota ilman se tuskin olisi ollenkaan sama asia.

Ja siis tuo tyyli ja kuvat! Nehän on suoranaista taidetta! Ihanan visuaalista ja inspiroivaa silmäkarkkia.

Kaikki kuvat tähän asti marinaandthediamonds.com. Kuvien ohessa otoksia biisien sanoituksista.

Muutamia kuvia kyllä ihan pakko vielä napsia tähän muualtakin, kun näkyy niin paljon kaikkia kivoja tuolla kuvahaussa... ;)

Lähdelinkit: (1) (2) (3) (4)

Lähdelinkit: (5) (6) (7) (8)

A fat security making plays for me, soon as I touch down in old L.A.
He says "OH MY GOD, YOU LOOK JUST LIKE SHAKIRA, NO NO! YOU'RE CATHERINE ZETA!" - "Actually, my name's Marina" (Hollywood)

I know exactly what I want and who I want to be
I know exactly why I walk and talk like a machine
I'm now becoming my own self-fulfilled prophecy
Oh, on no, on no, oh no-oh! (Oh No!)

Loppuun vielä biisiotos. Ehdoton suosikkini Marinan elektropop-henkisimmistä biiseistä.