.. here comes the summer's son, he burns my skin ..

Erinäisissä valmistujaiskekkereissä on tullut lähiaikoina pyörittyä ja jokunen kameraotoskin jäänyt lookeista todisteeksi.


Reilu viikko sitten suunnattiin Helin kanssa vanhan lukiokaverimme pippaloihin ja tuollainen oli silloin asu. Tuon kuviollisen topin olen muokannut yhdeltä kaverilta saamastani rimpsuhelmaisesta tunikasta. Tykkään kovasti mallista ja kuviosta. :-)


Vielä pari poseerausta kaverin poikaystävän koiran, Huttusen kanssa. :-D
Koiran ilme on tossa yllä aika priceless, näyttää kuin kiskoisin sitä korvista tai jotain mut oikeesti pidän vaan käsiä tossa jotenkin tolleen oudosti.. Tai oikeestaan varmaan koitan rapsuttaa sitä että se pysyis hetken aloillaan.. xD


Tää Huttunen on muuten käsittääkseni tyttökoira.. mistä lie tuollaisen nimen saanut.. ;-D


Myöhemmissä valmistujaisissa tuli sitten kekkuloitua tuollaisessa asukokonaisuudessa. Pitkä ketjuhässäkkäkaulakoru testikäytössä, kyllä sen kanssa nyt jotenkuten osasi olla.. ;-D Kamera oli vinolla alustalla (auton päällä, heh) enkä viitsinyt alkaa säätämään kuvaa suoraksi vaan ajattelin että olkoon nyt sitten noin. :-D

Mut voi kökkö tätä Bloggeria ku aina rakeistaa kuvista ihanasti etenkin kasvot..... =/


The Softhels pääsi taas live-esiintymään, tällä kertaa Vahtorock-tapahtumassa viime viikonloppuna. Hmm, kakkoskitaristina toimii nähtävästi kasvoton mies.. ;-D Ainoa oikeasti hevarilta näyttävä koko bändissä.. x)


Helin kanssa jälleen liikenteessä, istuskeltiin nurmella semmosen muutaman kymmenen teini-ikäisen seassa.. ;-D No, vaikkei häppeningin suosio ollut kovinkaan valtaisa, musiikki ja pyttipannu olivat hyvää. :-D


Alkupäivästä oli ollut hieman pilvistä/viileämpää mutta häppeningin aikaan aurinko porotti jo täysillä ja eihän me Helin kanssa sitten kiireessä oltu tajuttu ottaa mukaan edes vettä tai aurinkorasvaa... Ostettiin sitten paikanpäältä taskulämmintä limpparia (yöh) ja suojailin välillä auringonpuoleista käsivarttani Helin hupparilla. Ei tosin oltukaan paikalla kovin pitkään mutta en siltikään halunnut ottaa palamisen riskiä kun oli tullut oltua vasta niin vähän auringossa tänä keväänä.

Taidan tulla vuosi vuodelta varovaisemmaksi auringon suhteen, ja eipä kait se väärin ole. Näin tossa just yksissä kekkereissä yhden palaneen pariskunnan pienen lapsen kanssa.. no, lapselle sentään oli ilmeisesti laitettu biitsillä ollessa kunnon aurinkosuojaukset mutta vanhemmat itse olivat kauttaaltaan kuin keitetyt ravut. Kyseinen mielikuva tais jäädä päähän kummittelemaan kun olen tosiaan huomannut sen jälkeen vältteleväni liiallista nahan kärtsäämistä. Merellä etenkin saa olla kyllä sit tosi varuillaan, siellä kärvähtää ihan huomaamattaan tosi helposti. Olen punapigmenttinen ihminen enkä rusketu kirveelläkään. Palamisen kautta toki hieman ruskistuu mutta aina yhtä ihanan epätasaisesti.. Joskus nuorempana asiasta otti stressiä ja harmitti sukulaisten ja kavereiden "ootpa sä valkonen!" -kommentit, mutta enää en jaksa välittää, voin ihan hyvillä mielin olla oma "valkoinen" itseni! x)