perjantai 12. helmikuuta 2010

.. what is this thing that builds our dreams yet slips away from us ..

Perjantai. Mistä näitä fiiliksiä oikein tulee..?

Ärsyynnyn usein omasta spontaaniuden puutteestani. Tai oikeastaan puutteita on lähinnä siinä uskalluksessa niiden spontaanien ideoiden toteutukseen.


Perjantaimelankoliaa
Vähän niinku Dido laulaa biisissä Life for rent.
Kuvassa myös uusi tukka. Täysvaalea taas vaihteeks.

Tein omaksi kiusakseni pienen spontaaniusharjotuksen. Sakset, liimaa ja kaksi käteen ekana osunutta lehteä pöydältä. Tai siis en mä niitä saksia kyllä käyttäny. Tuossa lopputulos..


Paskartelua
Pitäis varmaan (p)askarrella useemminkin. On se jotenki aika vapauttavaa.

Justice
Pientä ironiaa.
Muutama vuosi sitten silloisen kämppikseni kaveri teki (jostain edelleen käsittämättömästä syystä) semmoisen kivan tempun että ruiskutti pesuainetta about kaikkiin meikäläisen kamoihin. Tietsikkaan ei uskaltanut koskea mutta ompelukoneetkin saivat oman osansa. Eihän siinä mitään varsinaista suurempaa tai rahallista vahinkoa tapahtunut mutta kyllä se ketutti puunata seiniä ja tsiljoona yksittäistä esinettä ja repiä pari vuosikerrallista yhteen tarrautuneita käsityölehtiä irti toisistaan jne. Kuvassa yksityiskohta julisteesta joka myös joutui kyseisen tihutyön kohteeksi, kuten näkyy. Satuin löytämään tuon jostain pitkästä aikaa ja katse osui tohon justice-sanaan. Oikeus ei silloin tapahtunut rikosilmoituksesta huolimatta. Kaupanpäälliseksi sain uhkailua ja inhottavia viestejä.
Olin jo kirjottanut tämän tekstipätkän kun mulle selvis että kyseinen henkilö on kuollut vähän aikaa sitte. Tämän oisin tietty voinu jättää kertomattakin. Mutta se nyt on kuitenkin totuus ja mitään tuollasta en alunperin kyllä tolla ironialla todellakaan meinannut.. Huh. Omituista tää elämä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kommenttini ei varsinaisesti liity sun tämänkertaiseen postaukseen, mutta noin yleisesti olen katsellut tota sun pukeutumista ja ihastellut sitä, miten oikeilla valinnoilla pienemmästäkin ihmisestä tulee tosi sopusuhtaisen näköinen ja vieläpä täydellinen tiimalasi! Huomaan itse pukeutuvani (myöskin lyhyenä) täysin pieleen; vetelen päälleni pitkiä puseroita, niin että jalat typistyvät entisestään. Vyötärölle ulottuvat topit ja leveä vyö tekee kyllä ihmeitä. Näytät usein tosi kivalta. Täytyis varmaan munkin kiinnittää enemmän huomiota hyvien puolien korostamiseen eikä huonojen peittelyyn : )
- alli

desthea kirjoitti...

Alli: voi olipa kiva kommentti. :) Kyllähän mä itse asias rikonkin monia "pukeutumissääntöjä", kun lyhythän ei kai periaattees "sais" käyttää esim. vahvoja katkaisevia linjoja mitä nuo mun vyöt edustaa, mutta kun tykkään niistä..! ;) ja tosiaan kivaa niissä on sekin että saa vyötärön mukavasti esiin.. ;) masua sais olla vähempikin mut onneks ainakin edestä päin näyttää ihan hyvältä ku on hartiat ja lantio sen verran leveät.. xD