Me luemme merkkejä yötaivaan

Kuuntelen työtoverini "ansiosta" päivittäin iskelmäradiota ja sieltä saa napsittua näitä oivallisia otsikoita, kaikessa on puolensa... xD

Halusin tänään kirjotella teille hieman karaokekulttuurista. Olen itse enemmän ja vähemmän harrastanut laulamista jo vuosien ajan, hieman eri muodoissa, ja karaoke on yksi niistä. Sen huomasin jo harrasteeni alkumetreillä, että karaoken ikäänku kuuluisi olla huonoa. Kyllähän te tiiätte, tyypit menee sinne tuhannen tuiskeessa veisaan jotain Levotonta tuhkimoa ja sille sitte vähäsen naureskellaan ja annetaan toki raikuvat applodit. Opettelin joskus 19-vuotiaana RHCP:n Californicationin ulkoa ja menin reteenä laulamaan sen kantakapakkani karaokeen, ihmettelin kun juuri kukaan ei edes taputtanut ja vasta jälkeenpäin jossain vessassa pari tyttöä uskaltautui juttusille että "lauloit tosi hyvin!". Tajusin pelin hengen. 2000-luvun edetessä ja kaikenmaailman tosi-tv-formaattien myötä karaokeskenestä on tullut enenevissä määrin jokin ihme vapaa-ajan pikku "talent-show", jossa karaoke-emännän ympärillä häärii pieni piiri kylän underground-muusikoita ja Voice-kandidaatteja. Huonoja ei edelleenkään noteerata (tai niille hurrataan) mutta jos on vähänkään ns. kokeneempi laulaja, huomaa useasti joutuvansa jonkun "syyniin" tai "tarkkailun alaiseksi". Jostain ilmaantuu aina se itseriittoinen hieman "street/hipster" "besserwisser" joka tulee ensin kehumaan ja alkaa sitten antaa "rakentavaa palautetta" (hampurilaismalli?), tyylillä "sulla on niin kiva tumma sävy tos X-alueella" ja "varo revittelemästä liikaa tos Y-alueella", näihin vapaavalintaiset aakkoset, ku meitsi ei tuota musiikin teoriaa ole ikinä kovista yrityksistä huolimatta oppinut... A B C D kissa kävelee... Saan kuulla näistä ihan riittämiin kuoroharkoissa joissa käyn jo kuudetta (!) vuotta.. Vapaa-ajalla haluan olla vapaa laulamaan mitä haluan, miten haluan.. en osallistu sillon Idolsiin vaan olen baarissa.. Ei baarissa kukaan mene arvostelemaan toisten tanssityyliäkään, tai biliksen peluuta, tai mitä ikinä siellä nyt tehdäänkään.. Miksi siihen lauluun saa mennä aina jotain hifisteleen? Tai miks ylipäätään tarttis olla siinä täydellinen...?

Mulla on montakin tuttua jotka selvästi ja todella aidosti nauttivat karaokeharrastuksesta, mutta valitettavasti ovat siinä käytännössä kumminkin äärimmäisen surkeita eikä heitä ole mikään nautinto kuunnella. Kerronko tästä heille ja pilaan ilon koko harrasteesta, NO EN. Monikaan ei pysy rytmissä tai nuotissa, saati osaa pitää mikkiä sopivalla etäisyydellä jne. Voin mä toki kysyttäessä antaa neuvoja mut en muuten ala sekaantuun. Eiköhän ole jokaisen oma asia miten sitä karaåååketa vapaa-ajallaan hoilaa. Ei ole tarkoituskaan että kaikista tulee jotain muusikoita!

Ja ai niin! Olin miettinyt jo vuosia että haluan laulaa Queenin "Show must go on". Eilen tuli fiilis että nyt se lähtee, nyt mä sen teen. Siltikin pelotti helkutisti. Ja se lähti täydellisemmin ku olisin ikinä osannu ees odottaa. Nieleskelin kyyneleitä pöydässä vedon jälkeen. Hitto mä tein sen, oikeesti viimeinkin tein sen!

Vie mut minne vaan

Black and yellow, black and yellow...

Nyt kun olen taas pitkästä aikaa "päivätöissä" ni mulla on missiona pukea joka päivä eri vaatteet. Tai siis ainakin eri yläosat + asusteet, tyyliin. Niin katsotaan kauanko kestää että saan ns. käytyä koko vaatekaapin läpi. xD Ois mahtavaa saada käyttöön sieltä kaapin perukoilta niitä hieman "unohtuneitakin" vaatekappaleita. Liian helposti sitä jumahtaa niihin muutamaan "mukavuusvaatteeseen", ja aamulla kiireessä on helppo vetästä päälle jotakin ekana käteen osuvaa.

Bongaa lumiukko...

Sitäkin pohdin, että päättyyköhän tää täydellisen käsilaukun metsästys ikinä. Takit menee samaan kategoriaan. Ens viikolla meen piipahtamaan Espanjassa ni sieltä vois taas jonkun (halvan) laukun kokeeksi kotiuttaa. Viime reissulta hankittu olikin puolisen vuotta käytössä ja ihan jees, mutta sit vaan jotenkin kyllästyin ja kirppikselle meni. Käsilaukussa tärkeintä olis se just passeli koko; se ei saa olla liian pieni eikä liian suuri. Lokeroita pitää olla, ja sopiva kantohihna. Ja mieluiten kestävä, pestävä materiaali. Ja MUSTAA tietty että sopii kaiken kanssa, mutta jotain "jippoa" tai erikoisempaakin yksityiskohtaa sais olla mukana. On muuten yllättävän vaikea löytää ees näillä kriteereillä omaa silmää miellyttävää laukkua... Kai sen joutuu lopulta ompelemaan itse. :P

Aasinsillalla Ruotsiin, olen menossa maaliskuussa serkkuni nelikymppisiä juhlimaan Tukholmaan. Kokonainen viikonloppu Ruotsissa sukulaisten kanssa, uhka vai mahdollisuus!? Missä siellä kannattaa nykyään shoppailla? Muistan kun muotiblogien kultakaudella Tukholmaan suunnattiin sellaisten brändien putiikkeihin, joita ei vielä ollut Suomessa. Kuten Gina Tricot tai Monki. Nykyään kaikki puljut on täälläkin, löytyykö lahden toiselta puolen vielä jotakin spessua? Vai pitäisikö keskittyä kulttuuritarjontaan...? xD

Tähän samaan syssyyn silmiini osui uutinen Nelliinan blogin loppumisesta. Voi eikä, just kun mä taas aloitin! Olen seuraillut Nelliinaa ihan sieltä alusta saakka, eli n. 13 vuotta. Poikaystäväkin tietää mikä on "kahden minuutin Nelliina-suihku". Kai sitä vaan sit kaikella on aikansa...

Suu täynnä kuivaa heinää

Otsikointi sai innoituksensa siitä kun poikaystävä eilen illalla kysyi multa että "niin oliko sulla vielä niitä toimistohommia?", ja arvannette mikä biisi lähti soimaan päässä... xD

Olen pyöritellyt mielessäni pitkään jonkinlaisen "kirppismyyntiohjeen" laatimista ja nytpä kirjoitan sen tänne! Kun on viimein käytössä tämmöinen oivallinen alusta moisille paatoksille, heh.

"Harrastan" itse suht säännöllistä kirppismyyntiä ympäri vuoden. Niin, kaipa sitä harrastukseksi voi kutsua? Usein kyllä tuntuu että käy enemmän työstä. xD Olen aloittanut tämän harrasteen 12-vuotiaana äitini kanssa ja sillä tiellä ollaan edelleen. Kaikki "ylimääräinen" lähtee kirppiksen kautta kiertoon. (ja sillä sitten rahoitetaan mm. omia kirppisostoksia, köh..)

Mitäkö kirppiksellä sitten voisi myydä? Multa kysytään usein mitä ihmettä mä aina oikein myyn. Ja uskon monen myös pohtivan, että nurkissa olis joo kasoittain tuota turhaa roinaa mutta että onko niistä myytäväksi vai pitäiskö vaan heivata meneen. No siis siitähän lähdetään, että kirppiksellä voi (ja kannattaa) myydä (melkein) mitä tahansa! :D

Ihmisellä on jännä tapa ihan huomaamattaankin kerätä kaapit täyteen tavaraa, etenkin nykykulutuksella kun kaikkea on niin paljon saatavilla ja halvalla. Raivauskampanjoista tutut "viisaudet" tyyliä "jos et ole käyttänyt vaatetta vuoteen, laita se pois" ovat ihan päteviä silloinkin kun alat kasaamaan kotoasi kirppiskamoja. Samalla kannattaa heivata mäkeen se vielä vanhempi viisaus "tätä saattaa joskus vielä tarvita" ja ohjelmoida se päässään uusiksi muotoon "otan mieluummin ne rahat" ja "tarpeeseen voi sitten aina hankkia", tai näin ainakin itse toimin. xD

Tuntuuko ettei kannata, kun on paljon vähäpätöistä sälää ja tuostakaan ei saa ku 50 senttiä ja tuosta ehkä euron. Nämä juuri ovat niitä "oikean" hintaisia tavaroita kirpputorille, ja käyvät parhaiten kaupaksi! Ja niistä muuten kertyy kokonaissummaa ihan mukavasti vaikkei ikinä uskoisi. Sinne vaan kaikki! Mitä hassumpi tai halvempi tavara, sen todennäköisemmin se menee kaupaksi, niin hullulta kuin se kuulostaakin. xD Olen pelastanut kavereilta vaikka mitä mitä he ovat jo suunnilleen heiluttaneet roskiksen yläpuolella, ihan parhaita myyntiartikkeleita yleensä.

Nykyään on enimmäkseen ns. hyllykirppiksiä, hyvin vähän enää semmoisia mihin mentäis itse kamojen kanssa pönöttämään. Tämä on myös kaikkien ihmisvihaajien tai muuten vaan neurootikkojen pelastus, eh heh. Hyllykirppisten viikkovuokrahinnoittelussa on melkoisia eroja riippuen sijainnista, mutta tässä ei kannata kuitenkaan haksahtaa valitsemaan sitä peräkylän halvinta ja hikisintä kellarikirppistä säästöjen toivossa. Ainakaan ellet halua kantaa suurta osaa viemistäsi tavaroista taas takaisin kotiin. Tää homma menee ihan käsi kädessä -periaatteella; mitä "kalliimpi" kirppis, sitä paremmin tavara liikkuu. Jos haluat turhista romuista eroon (ja sehän se perimmäinen ajatus kai kumminkin on), valitse vaan mukisematta se hintavampi vaihtoehto.

Sitten toki päästäänkin vielä siihen, miten sun kannattaa toimia siellä kirppiksellä maksimoidaksesi myynnit sen "koko rahan edestä", ja välttääksesi tietyt "harmit" ja sudenkuopat.

Vaikka voitkin myydä "mitä tahansa", et ihan "miten tahansa". Yleisesti ottaen kirppiksellä menee parhaiten kaupaksi sisustustavara, kaikki sekalainen kodinsälä ja kaikenmaailman turhanpäivänen roina. xD Vaatteet ovat haasteellinen osa-alue. En suosittele myymään pelkkiä vaatteita ja tekstiilejä, tai ainakaan ähtämään niillä hyllyä tupaten täyteen. Ihmiset jaksavat tosi huonosti selata tekstiilejä, ja siitäkin huolimatta ne sotkeentuvat nopeasti tosi pahasti ja saavat myyntipaikan epäsiistin näköiseksi. Vaatetangolle kannattaa laittaa kerralla järkevä määrä tekstiilejä niin, että se on vielä väljähkö ja helposti selattavissa. Ja sitten täydentelee. Jos jokin vaate ei pysy henkarissa, laita se muualle tai etsi sille sopiva henkari. Aseta vaatteet ja henkarit samansuuntaisesti, ja hintalaput käytävän puolelle. Ja tietenkin kokojen mukaan kannattaa järjestää, ehkä vähän "tyylienkin", riippuen mitä vaatetta on myynnissä.. sporttivaatteet samaan nippuun ja juhlavaatteet jne.. lyhyet vaatekappaleet eteen ja pitkät taakse.. Laukkuja ja asusteita kannattaa ripustaa nätisti vaatteiden eteen "houkuttimeksi". Esim. huivit myyvät paremmin henkarilta kuin hyllyltä/myttylootasta, vaikka välillä niitä on kieltämättä hieman haastava ripustella fiksusti. xD

Vaatteissa, tekstiileissä, asusteissa ja kengissä erityisen tärkeää on siisteys ja puhtaus. Käytetty tavara voi ja saa tietenkin olla kulunut jne., mutta tiettyihin seikkoihin kannattaa kiinnittää huomiota. Ensinnäkin suomalaisilla on kumma käsitys että takkeja, jalkineita, kasseja tai esim. lippiksiä ei voi/saa pestä. Kyllä muuten voi. Ja olis ihan suotavaakin ennen ku ne pinttyy täysin pilalle. Sitä paitsi jos se kampe on jo aivan rapainen tai pinttynyt ni mitä menetettävää?! Kukaan ei osta kuraisia saappaita kirppikseltä. Ärsyttää aina etenkin lasten jalkineissa tää että ovat aivan likaisina myynnissä. Ja esim. kierrätykseen viedään valtavat määrät pesemättömiä takkeja, joita ei sitten voida laittaa myyntiin, koska niitä ei ole mahdollisuuksia pestä. Siitä en ees aloita paljonko korjausompelijoille viedään likaisia vaatteita, menee jo hieman ohi alkuperäisen aiheen... xD Mutta siis anyway, PESE myytävät. Kuivata ja viikkaa siististi niin vältyt silitykseltä. ;) Jos jokin tekstiili kuitenkin on kovin ryppyinen, kannattaa todellakin silittää, vaikuttaa selkeästi myyntiin. Tarraharja ja nukanpoistaja ovat myös oivallisia kumppaneita! Ekaks mainittu etenkin eläintaloudessa... Mikäli vaatteessa on reikä tai sauma repsottaa, paikkaa se, myy heti paljon paremmin. Muutenkin voi vähän siistiä esim. leikkaamalla roikkuvat langanpätkät pois, joita on etenkin nykytehdasvaatteissa ihan älyttömästi!

Monia arveluttaa tarralappujen pysyminen kiinni vaatteissa ja sinänsä ihan syystä. Etenkin liukkaissa materiaaleissa ja ulkovaatteissa tarrat eivät tahdo pysyä kunnolla. Jotkut askartelevat hintatarroille narulla kiinnitettävät pahvilätkät, se on varmasti ihan hyvä ratkaisu mutta itse en oo jaksanut nähdä moista vaivaa (vaikka monessa muussa näenkin, öh). Kun tarralapun hieroo tasaisesti kiinni, ovat ne ainakin omissani pysyneet 99-prosenttisesti paikoillaan. Hankalissa materiaaleissa tarralle saattaa löytyä oiva paikka vaikka niskalapusta tai sisäkauluksesta. Älä IKINÄ käytä NITOJAA suoraan kankaaseen! Se tekee AINA reiän. Nitojaa voi käyttää vaikka niskalapussa. Neulat ovat arveluttavia ja saattavat myös olla niin tylppiä/tylsiä että tekevät reikiä. Sisäsauman pesuohjelapussa hintalappu on mielestäni turhan piilossa ja sitä saa hulluna kaivella ja etsiskellä sieltä.

Noin muutenkin tavarat kannattaa tietenkin asetella hyllyyn siististi ja mahdollisuuksien mukaan vähän "aihealueittain". Esillepanoa ja sommittelua kannattaa miettiä, mikä näyttää silmälle kivalta. Isommat tavarat taakse ja pienemmät eteen, ei ainakaan mitään korkeaa ja särkyvää ihan etureunaan etteivät oo sitte kumossa ku sieltä takaa jotain kurkotellaan. Kaikki ihan pieni sälä ja korut kannattaa pakata siististi pusseihin, korut mahdollisesti vielä lisäksi pahveihin. Kaulakoruja voi ripustella henkarille tai jonkinlaiseen telineeseen. Älä missään nimessä mätä kaulakoruja irrallaan mihinkään koriin, ne on välittömästi ihan tuhannen takussa eikä siitä sit kukaan mitään osta kun ei niitä sotkuja saa hullukaan selväksi. Jokin laakea vati on hyvä alusta pikkutavaroille, vaikka olisivatkin pusseissa, pysyvät vähän paremmin aisoissa. Ja ai niin! Palapelien, lautapelien ja tietynlaisten lelujen kaikki irto-osat kannattaa pakata pusseihin tai muuten ne on jossakin lattialla levällään...

Ja joo eihän siellä mikään kauaa siistinä pysy joten onko edes järkeä asetella nätisti?! Kyllä mä väitän että se kannattaa. Toki järjestelemässä (ja täydentämässä) tarttee käydä mahdollisimman usein! Parin päivän järjestelytauko näkyy yleensä jo selkeästi myynneissä. Kirppistä kannattaa myös välillä kierrellä koska omia tavaroita kulkeutuu useasti väärille paikoille ja saattavat olla kateissa pitkäänkin. Kokemukseni mukaan kadonneet tavarat ovat hyvin harvoin lähteneet pitkäkyntisten matkaan, ne ovat vaan kateissa, ja saattaa tosiaan vaatia hieman omaa aktiivisuutta löytää ne. Olen löytänyt joskus omia tavaroitani jopa kuukausia myöhemmin...

Varastelunkin minimoimiseksi kannattaa miettiä myös myyntipaikan sijaintia. Selkeästi "vilkkaan" käytävän varrella tai kassojen lähistöllä on kokemukseni mukaan hyvä. Kauimmaisia peränurkkia kannattaa välttää, itse en ainakaan jaksa niitä yleensä edes kiertää... On myös huomattavasti mukavampi kävästä järjestelemässä ja roudaamassa tavaraa kun ei tartte sinne jonnekin ihan perälle saakka könytä. xD "Arvokkaammat" tavarat kannattaa varustaa hälyttimillä, joiden sijoittelua kannattaa kans huolella miettiä, koska varkaat kyllä tuntevat kaikki vippaskonstit. Mikäli esim. käyttämätön tuote on muovikääreessä ja hälytin liimattu kääreeseen, kääre lähtee veks ja tavara taskuun. Kovin arvokkaita (esim. särkyviä) tavaroita en oikeastaan suosittele viemään loosikirppikselle ollenkaan!

Mitähän vielä unohdin? Mitä muuta haluaisitte ehkä tietää? Tai täydentää? :D "Nukkumaanmenoaikani" on tainnut jo pahasti ylittyä joten ehkä päätän raporttini täältä tällä erää tähän. Ja taatusti heti sängyssä tulee mieleen vielä kymmenen pointtia lisää jotka tästä jäi puuttumaan... xD
(ehkä lisään juttuuni myös kuvia mutta sekin jääköön tuonnemmaksi!)

Oon vielä samanlainen

Vuoden 2020 ensimmäinen päivä. Laiskana vellova uudenvuodenpäivä. En katso normaalisti ikinä telkkaria mutta tänään vilkuilin muutamaa turhanpäiväistä realitya. Näen ehkä paiseista painajaisia tämän seurauksena. Pyykkäsin, raivasin tiskit. Rauha maassa ja hyvä fiilis. Laitoin uunimakkaraa tomaatti-valkosipulihöysteellä tätä ohjetta mukaillen. Oli hyvää, tietty.

Vuodenvaihde kului perinteisen rattoisasti kaveripariskunnan residenssillä. Rakastan heidän sisustustaan. Sovin siihen jossain määrin itsekin... xD

Aaton asuni olikin hitsin pähee, en tiedä miten moisen aamulla väsyneenä kehitin. Säpäkkää settiä.

Topit second hand, raidallinen itse värjätty,
housut omatekoiset. Oh my, I've missed this. xD

Sovin nähtävästi myös jälkikasvuni "sisustukseen". Tulipa patsasmainen poseeraus. xD

Jep. Oon vielä samanlainen. Paitsi että tukka on sininen, enkä muuten ole kirjoittanut tähän blogiin 5,5 vuoteen. Jösses. Aattelin että siitä on joku "pari vuotta". Vähän sama ku pari päivää sitten väitin että Millenniumista on 10 vuotta. Perus. Vuodet vierii ja varhaisdementia ei tuu yksin.

Oon miettinyt sitä usein. Oon kaikki nää vuodet yhä kuvannut asuja ja ruoka-annoksia pohtien, mihis mä näitä nyt oikeastaan tarvitsenkaan. Kyllä mä olen toisinaan kaivannut bloggaamista. Blogimainen sisällöntuotanto on nykypäivänä siirtynyt sosiaaliseen mediaan. Niin itsellänikin. Oikeastaan ajattelin, etten enää edes haluaisi kirjoittaa elämästäni tuntemattomille, kaveripiiri riittää hyvin. Vaan kuinka ollakaan, Face-kavereiksikin oli toisinaan pyrkimässä kaikenmaailman kumminkaimannaapureita, jotka olis vaan tykänneet seurata mun juttuja tai tyyliä. No kiitti, kai. Insta on minulle jotenkin liian sieluton. Ihan liikaa kuvamateriaalia liukuhihnalta, visuaalisen nautiskelijan painajainen, tavallaan. Pää räjähtää siihen kaikkeen upeuteen.

Vähän aikaa sitten näin unta bloggaamisesta ja siitä se lopullinen ajatus sitten lähti. Nyt tai ei koskaan, nyt uuden vuosikymmenen alkaessa teen sen. Mitään järkeä siinä ei taatusti ole, mutta olen tuon järjenkäytön muutenkin viime vuosina aika tehokkaasti heivannut. Mokoma riippakivi.

Lukeekohan blogeja enää edes kukaan? Suurinta osaa linkkilistani sivuista ei enää ollut olemassa. Aloitin bloggaamisen "kauan sitten" muotiblogien kultakauden kynnyksellä, kun Nelliina vielä peitti kasvonsa asukuvissa, ja MouMou pukeutui maastohousuihin. Monet näistä sinnikkäistä, persoonallisen tyylin lähettiläistä ovat edenneet tämän päivän muoti- ja kulttuurimaailman vaikuttajiksi erinäisissä medioissa. On ollut kiehtovaa seurata heidän taivaltaan. Vaikka toisaalta taidan olla kaikesta muodista nykyään aivan kujalla. Kun Iltalehti listasi vuoden 2019 parhaat pukeutujat, en tuntenut mainituista henkilöistä puoliakaan. Pikkasen on tämä puoli ehkä ruosteessa. Ei se mitään. xD

Jotkut ehkä muistavat alkuperäisen blogini, Desthean Muotimission, johon laadin tyylikollaaseja, tapahtumaraportteja ja kaikenlaista "tyyli-informatiivista" vänkää matskua. Sittemmin halusin kirjoittaa henkilökohtaisemmin. Nyt visioni on palata jälleen hieman missioni alkulähteille ja alkuperäiseen konseptiin. En ole toistaiseksi aikeissa piilottaa tämän blogin aiempaa sisältöä, vaikka se toki onkin yyybernoloa settiä. Kyllähän te tiiätte, vähän kuin vanhan päiväkirjan selaaminen. xD No ei vaa, on siellä hrimuisesti tosi kivaa asiaa!

Mietin että osaankohan ees enää, mitä ihmettä mä oikein kirjoitan. Osaanko käyttää enää näitä systeemejä. Mutta hah, tämähän on kätsympi homma kuin muistinkaan.

Ja kuka minä olen? En haluaisi kirjoittaa mitään kliseisiä esittelyjä mutta ehkä tässä kohtaa jokin pohjustus tarpeen. Sivupalkin kuvauksen uusiminen saa jäädä vielä hautumaan. :D

Olen 37-vuotias lyhytkasvuinen vaatesuunnittelija, tykkään kirjoittaa ja pohdiskella liikaa. Tai siis jälkimmäisestä en aina tykkää. Mutta se olen minä. xD Minulla on eskari-ikäinen lapsi ja lauma raivost.. ihania lemmikkieläimiä (siis muitakin kuin pölykoiria). Jollain ihmeen kaupalla mulla on näiden lisäksi järjettömän komea poikaystävä. Harrastan oudon pukeutumisen ja märehtimisen lisäksi mm. laulamista, autoja ja sekalaista retroilua/kirppistelyä. Kuulun valtakunnan fanaattisimpien ysäriharrastajien kärkivaliojoukkoon ja toimin tämän aatteen sanansaattajana mm. luotsaamassani nettiradio-ohjelma Tuulipukukoodissa.

Omistan kolme (3) vuoden ikäistä kissaa. Need I say more? Ne rakastavat laatikoita, tietenkin. Plus kaikenlaisia konnuuksia.

Laumasta löytyy myös koira. Ja varsin mainio koira onkin. Muutti käsitykseni koirista. Nyt se on uudenvuoden vietosta kovin väsynyt joten parempia poseerauksia ei heru. xD

Dodii. Hyvinhän tämä sujuu. Tästä on hyvä jatkaa. Menen nyt saunaan. Ja ei, en aio jaaritella jatkossa näin paljoa. Luulisin.

.. more accustomed to that edgy feeling, like a cat clinging to the ceiling ..

 

Tuossa tulevan muotinäytöksemme juliste. Enää vajaa kolmisen viikkoa! Tästä FB-tapahtumasivulle.

Edellisen postauksen arvontakyselyyn tuli kivoja vastauksia liittyen siihen millaiseksi rock-henkinen tyyli mielletään. Vastauksissa vilahteli mm. seuraavia elementtejä: musta väri, niitit, piikit, nahka, kontrastit, tehostevärit, farkku/denim, risaisuus, bändipaidat, korut, flanellipaidat, pillifarkut, korkokengät, tennarit ja maiharit. Ilahduttavaa oli että moni otti esiin myös asenteen merkityksen rock-tyylissä. Josea lainaten: "Jotkut on rock vaikka niillä ois niskassa mitä tahansa rytkyjä, se meininki vaan tulee niin hyvin esiin." :D

Arvonnan voittajiksi valikoituivat tällä kertaa Feline ja Envia. :) Mitäs haluaisitte palkinnoksi? Vaihtoehtojahan olikin kuvattuna tuolla alemmassa postauksessa. Pussukat ovat mitoiltaan n. 14 x 15 cm, osa "topattuja" ja kaksi alinta siis tuollaiset "kaksipuoliset". Korviksista yhä saatavilla kaikki paitsi kuvan ylimmät sinimustat riippuvat tähdet. :) Laittakaapa kommenttia tai jotain muunlaista viestiä!

Oi Josella olikin tuolla muuten näemmä jo upea asukuva, missä mukana se pallollinen puolihame jonka muokkausoperaatiosta mainitsin pari postausta aiemmin. :)

Viikon sisään onkin sitten tiedossa jälleen yksi vuoden kohokohdista mitä teemaristeilyihin tulee, nimittäin YleXPop-klubi: Parasta ennen! Itämerellä osa 2. Silja Europan täydeltä hulluja ysäristejä Hki-Tallinna-reitillä siis. ;) Täytyypä koittaa napsia kuvia, etenkin jos teemapukeutumista näkyy enemmän kuin viime vuonna, mitä tietysti toivon!

Hei ja sitten vielä tällainen pikku ilmoitus Turun seudun kädentaitoihmisille, hakuaikaa tämän kevään Dear Design -myyntitapahtumaan vielä viikko jäljellä!

.. just because you know my name, doesn't mean you know my game ..

Nykyään menee välillä pidempiäkin aikoja ettei pahemmin tule seurailtua mitään "suosittuja" blogeja tai ylipäätään kauheesti pyörittyä blogimaailmassa, ihan muutamia lähempien tuttujen kirjoittamia blogeja lukuunottamatta. Kuitenkin yleensä aina, kun sitten intoutuu pitkästä aikaa kierrokselle, huomaa etteivät mitkään asiat niin hirveästi muutu edes vuodessa tai parissa. Kelkasta putoaminen ei olekaan niin helppoa kuin luulisi.

Sisustustrendien koukeroistakin kuvittelin ehkä olevani jotenkin pihalla, mutta mm. tämä Visuaalisesti vaativan postaus antaa viitteitä siitä, ettei niissäkään asioissa kärryillä pysyminen loppujen lopuksi paljoa vaadi. Ja toden totta, ei tarvitse avata kuin pari sisustusblogia niin johan alkaa näitä "kliseitä" vilisemään silmissä.. :D

Kätevää on myös mikäli omaa edes pari itseään ahkerammin kaikenlaisia sisustus- ja värkkäilyblogeja seuraavaa kaveria, niin niiltä sitten aina kuulee kaikenlaista, että mitkä tekniikat ja tilpehöörit on milloinkin kova sana. Joselta mulla on tapana tiedustella mitä muotiblogikentälle kuuluu, se tuntuu tietävän kaiken tarpeellisen ja ajankohtaisen ja osaa antaa sopivat briiffit, säästyn selaamasta tsiljoonia sponsoroituja mainospostauksia, Nellyn alekoodeja ja "bloggari hengaa kokohaalarissa" -kuvakavalkadeja.. ;-)

Blogikierros aiheuttaa myös nykyisin entistä helpommin jonkinlaista vaikeaselkoista universaalia ahdistusta. Voisi sanoa että blogikulttuurin myötä sanonta "life is what you make of it" on salakavalasti muuntautunut muotoon "life is the picture you make of it". Kaikki vaikuttaa niin kovin täydelliseltä. Kodit ovat avaria, valkoisia ja täynnä valoa aina pimeimpinäkin päivinä. Huonekalut ovat korkeakiiltoisia eikä niissä ole ikinä pölyä tai sormenjälkiä. Kissat nukkuvat sievästi kerällä design-tuoleilla eikä missään näy ainuttakaan irtokarvaa. Lapset ovat kauniita ja hyvin puettuja ja leikkivät nätisti keskellä avaraa tyhjää parkettilattiaa edessään muutama tarkoin valittu puulelu. Lastenhuoneessa tavarat seisovat siististi paikoillaan ja kirjat hyllyssä täydellisen suorassa rivissä ja kokojärjestyksessä. Kaikki sointuu yhteen, missään ei näy mitään asiaankuulumatonta tai epäsiistiä. Missään ei loju laskuja, kännykkälatureita tai sukkia.

Trendikkään lifestyle-bloggaajan viikot täyttyvät brunsseista, drinksuista ja milloin mistäkin edustuskekkereistä. Joka kahvitteluhetki on raportoimisen arvoinen ja päivän jokainen askel on tarkkaan dokumentoitu, ikäänkuin jonkin mystisen perässä 24/7 seuraavan hovivalokuvaajan tai seuraneidin toimesta.

Kaverin kanssa aina joskus vitsaillaan, että "pitäiskö nyt olla kunnon bloggaaja ja vaivautua ottamaan oikein kuvakin tästä sapuskasta?". Kerran kahville (tai siis teelle) suunnatessa mietimme ja naureskelimme, että pitäiskö nyt raportoida jotenkin tämä, että olemme täällä olleet shoppaamassa ja kahvittelemassa. Harmi vaan että meillä on sellainen tapa, että laitamme aina teemukeihin liikaa maitoa ja ne läikkyvät yli viimeistään pöydässä (jotka jostain syystä aina keikkuvat). Viimeistään sen lainehtivan pöydän ääressä sitten totesimme, että ei tää meidän toiminta taida olla erityisen kuvauksellista tai raportoimisen arvoista. Ja tollastahan elämä muutenkin aika usein on! Jotain ihme sählinkiä ja säätämistä, kaukana täydellisestä ja korkeakiiltoisesta.

Vaan tänään viimein onnistuimme! Otettiin oikein asiaksemme, että nyt kerrankin keskitytään saamaan ne teemukit läikyttämättä pöytään asti. Varsinaiset säätäjät, hah. Ja ennen kuin kumpikaan edes ehti iskeä ahnaita hampaitaan herkulliseen donitsiinsa, keksin että otetaanpa nyt kuva kun on niin kivat väritkin (piti testata uusia makuja, limeä ja appelsiinia). Oli hyvää mutta kovin tahmaista. Sen jälkeen käytiin mm. Tiimarissa ostamassa liitutaulukontaktimuovia. Että sellastakin on sitte olemassa. Nyt mäkin tiedän, kiitos askartelu-paskartelu-blogeja seurailevan kaverini. :D

Siinäpä vielä yksi tuoreempi otos kotoani, missä ei tähän aikaan vuodesta ole ikinä valoisaa eikä täten saa otettua kunnollisia kuviakaan, mutta minun silmääni ihan kivoja keltaisia, mustia ja harmaita juttuja siellä joka tapauksessa on. Hyllyllä ylhäällä vasemmalla on emalikokoelmani viimeisin tulokas, iso Finelin kulho ihanan keltaisena. CD-levyt ovat kuvassa vielä järjestämättä, sain vasta hyllylevyt paikoilleen tuohon toiseen Bennoon ja kuten näkyy niin vieläkin puuttuu muutama, vielä pitäis yks paketti kannakenapsuja hakea Biltsusta...

PS. Kaiken hektisen, visuaalisen tykityksen vastapainoksi suosituista blogeista löytyy aina silloin tällöin myös varsin mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä pohdintoja, joita on ilo lukea. Viimeisimpinä nyt tulevat mieleen mm. nöyryyttä, sosiaalisuutta ja henkistä kasvua käsitelleet tekstit, suosittelen. Myös kommenttiosioissa käytävät jälkipuinnit ovat usein varsin viihdyttävää ja/tai mieltä avartavaa luettavaa. ;)

.. the only way is up, baby, for you and me now ..

Parin viikon takainen kevätmuotinäytöksemme it's a Spring Thing sujui oikein mukavasti! Kommelluksilta vältyttiin, katsojia oli ihan mukavasti (ekassa näytöksessä sali lähestulkoon täysi, myöhemmässä hiukkasen vähemmän ja nuorempaa sakkia), fiilis oli kaikenkaikkiaan koko porukan kesken todella jees ja mikä olennaisinta, vaatetarjontamme lavalla oli mielestäni oikein onnistunut! Ihanan monipuolinen kattaus kauniita, laadukkaan oloisia ja hyvin istuvia vaatteita, sporttisesta katutyylistä kesäisiin kukkamekkoihin. :)

Täähän oli nyt toinen kerta kun järkkäsimme näytöksen lähestulkoon samalla porukalla, meistä kymmenestä suunnittelijasta vain kaksi oli eri tyyppejä kuin pari vuotta sitten Klubilla "10 by 10" -näytöksessämme. Meillä on yksinkertasesti niin mahtava porukka ja yhteishenki, että tällasia juttuja on ilo järjestää ihan jo senkin takia. Yksikin porukastamme totesi nyt näytösillan päätteeksi, että tää oli ehkä kivoin näytösprojekti missä hän on tähän mennessä ollut mukana. Ja mikäpä sen mieltä lämmittävämpää kuultavaa, kun jälleen ns. pääorganisaattorin roolissa ikäänkuin tuli oltua. ;-)

Tässä maistiaisia näytöksemme tarjonnasta:

Vasemmalta oikealle: CHARLie, JannikWear, Tetra Tuulia

Vasemmalta oikealle: Cosecha, Yono, Anna Lahokoski

Vasemmalta oikealle: IHanna Design, Cosecha, T:mi Hippapuku, Muusa

Suuret kiitokset pitää kyllä esittää myös ihanille malleillemme sekä loistaville kuvaajille! :)

Oman mallistoni ruotimisen jätän kokonaan toiseen postaukseen, alkaa tässä jo muutenkin sen verran perjantai-illan ohjelma/aikataulu painamaan päälle. ;-)

.. let it all be sunshine after the rain ..

Tällaista tiedossa vajaan parin viikon kuluttua. :o) (Tästä FB:n tapahtumasivulle!)

Eli toisin sanoen tiukkaa vääntöä valmistelujen parissa vielä vajaan parin viikon ajan. x)

Tästä linkistä pääsee lukemaan Turun Sanomien Tyyli-sivun ennakkojutun näytöksestämme.

Lisään tähän postaukseen vielä hieman matskua huomenna, kun pääsen paremman nettiyhteyden äärelle, nyt ei oikein innosta touhuta tämän etanaakin hitaamman mokkulayhteyden kanssa enempää, sohva ja sunnuntaileffa kutsuvat.. ;-)

Edit: joo elikkä vielä hieman lisuketta postaukseen; pientä näytettä Planet Starin uusista/tulevista tuotteista:


Tällaisia runsaita nappi-pitsi-hässäkkä-rintakoruja (joihin saisi kätevästi upotettua kaikkea nurkkiin säilöttyä pikku nippeliä ja muuta matskua..) olen jo pitkään haaveillut tekeväni ja nyt olen viimein päässyt tehtailussa alkuun. Näitä on hauska kasailla vaikka se melko aikaavievää pikku nyherrystä onkin. Erityisen hauskaa on levittää kaikki matskut jonnekin pöydälle ja alkaa yhdistelemään niistä tiettyjä "teemoja". Kuvan yksilöissä nyt nähtävissä hieman tuota joka-ikinen-kevät-niin-kummallisen-raikkaalta-ja-mielenkiintoiselta-tuntuvaa merellistä aihepiiriä.. ;-D


Tuossa yksi kummaltakin puolelta kuvattuna. Takana siis "perus" rintaneulakiinnitys.


Pussukkarintamalla himottaisi alkaa enemmänkin panostamaan omiin painokuoseihin, ja tässä nyt vähän alkua sille. "City Camoksi" nimeämäni kaupunkisiluettikuvio näyttää ihan hauskalta erilaisiin pohjiin painettuna. Harmi että kankaanpainopaja loppuu kesän ajaksi, mutta kaipa sitä toisaalta kesällä on sitten hieman muutakin tekemistä ja ajateltavaa... ;-)


Ostin tuollaisen kalligrafiatussin kun kävin kirjakaupassa vähän täydentämässä piirtelykynävalikoimaani. Tuohan on siis vaan semmonen tasaisella littakärjellä varustettu tussikynä, eipä siinä kai mitään sen ihmeellisempää sinänsä, mutta joka tapauksessa sillä saa hienon näköistä ("wanhan tyylistä") tekstiä aikaan. :) Pitää vaan vähän harjoitella vielä lisää.. ;-)

.. I'm out of this world, come with me to my planet ..

MISSIO(N)-blogi löytyy nykyään myös Facebookista! Eli menkäähän sinne - KLIK - tykkäilemään niin voitte sitäkin kautta seurailla milloin tulee uusia postauksia jne. :o)

Naamakirjasta löytyy myöskin tuotemerkkini Planet Starin oma profiilisivu, sielläkin kannattaa vierailla! Siellä nähtävillä mm. tarjouskampanjoita, esimerkkejä tuotteista joita voi tilata ja tuoreinta tietoa uusista tuotteista ja niiden nettimyynnistä. :o) Olen havainnut, että FB on kaikkeen tällaiseen pikkumarkkinointiin ja tiedottamiseen varsin kätevä, etenkin kun ne varsinaiset päänettisivuni ovat edelleen under construction.. ;o)


Toinen paikka minkä olen havainnut käteväksi, on Madeby-nettikauppa! Tyylikäs ja äärettömän helppokäyttöinen sivusto, ja mikä parasta, siellä käy kauppakin. :--D Suosittelen ehdottomasti muitakin designereita liittymään mukaan! Planet Starin tuotteisiin pääset tästä. Olen nyt pyrkinyt lisäilemään sinne korviksia lähes päivittäin ja paljon lisää on vielä tulossa. :o)

Tällä hetkellä pöytä tässä vieressäni notkuu erilaisia mustia ketjuja ja muuta tummaa sälää, koska meneillään on "Dark Thoughts" -talvimallistoni kaulakorujen valmistusprojekti. Annan muutaman teaser-kuvan... ;o)





Kyseisen malliston korvissatsi onkin ollut valmiina jo aiemmin, mutta en ole vielä kokonaisuudessaan julkistanut sitä netissä. Kaikki alkaa kuitenkin olla nyt kuvattuna joten lisäilen niitäkin myyntiin varmasti jo viikon sisällä. Kaulakorut seuraa perästä heti kun keksin miten saan tuollaiset pitkät ketjuhässäkkäkorut jotenkin järkevästi kuvattua... :--D

.. get off your shirts and wait for further instructions ..

Perjantaina 22.7.11


Olin Pikku-Torressa katsomassa liveräppiä. Poikaystävän kavereita oli siellä keikalla ja pitihän se nähdä. Hyvää settiä oli. :o)



Tuossa illan lookkiani, kuvista kiitokset Juulille!

Lauantaina 23.7.11

Suuntasin ensin aamuvarhaisella Johanna apurinani Uudenkaupungin torille myymään. Synkkien sääennusteiden uhmaaminen kostautui, kastuimme lopulta läpimäriksi sateenvarjoista huolimatta... Onneksi ennen sateen alkamista yks tuttu ehti ostaa satsin korviksia niin eipä ollut aivan turha reissu kuitenkaan. ;-D

Iltapäivän puolella singahdin Josen seuraksi Saloon Santun Superupee-vaateliikkeen VIP-avajaisiin. Kiva putiikki ja maittavat tarjoilut, kuvat puhukoon nyt paljolti puolestaan! :o) Myös Joselta löytyy aiheesta juttua/kuvia.









Jälleen liveräppiä, paikalla oli esiintymässä paimiolainen kaksikko Putkiradio.

Salosta Turkuun palattuani suunnistin lähes suoraan Uittamolle Ilmiö-festareille kaverini Annan seuraksi. Semmoiset hieman sanoisinko hipahtavat indiekarkelot.. ;-D


Maassa on valkoista vanua koska hetkeä aiemmin oli jokin tyynysota tms. Katselin vaan vierestä että onpa kaameeta sisätyynyjen haaskausta.. ;-D


Maisemat sieltä ylhäältä oli kyllä aikas kivat. :o)


Ainoa yhtye jonka tunsin nimeltä oli (tietty) Magenta Skycode. ;-) katseltiin vaan niin ylhäältä että laulajan pää jäi nyt pois kuvasta.. x)


Tuossa tanssipaviljongin sisälavalla jokin esiintyjä jonka nimeä en todellakaan muista. Itseäni alkoi tässä vaiheessa jo univelat sen verran painaa että nuokuin jossain nurkassa kaverini pyöriessä välillä omilla teillään. x)


Siinä rähjäinen olemukseni aivan illan lopulta. :-D Kaulakoruprintillä varustetun t-paidan olin ostanut juuri aiemmin samana päivänä Ukin kirppikseltä saadakseni kuivan paidan päälleni.. xD

Maanantaina 25.7.11

Käytiin työpäivän jälkeen kaveripariskunnan (+ kumppaneiden) kanssa heidän "mökillään" Paimiossa grillailemassa ja istuksimassa iltaa.



Lauantaina 30.7.11

Jälleen "perinteisellä" lauantaitorilla Ukissa, tällä kertaa Crusell-viikkojen merkeissä ja myös Muusan Saija menossa mukana.




Tuossa Muusan myyntipöytä..


.. ja siinä omani.

Tässä siis oli nyt se kilometripostaus 1-2 viikon takaisine rästikuvineen. ;o)

Ihana tällainen kiireetön sunnuntai! Viivähdin jopa sohvalla sen verran että katsoin hauskan norjalaisen elokuvan nimeltä Buddy. Mistä tulikin mieleen, että suosittelen tsekkaamaan teattereissa pyörivän Super 8 -leffan, oli sairaan hyvä! :-D En voi tietty väittää että läheskään kaikkiin iskis mutta ite ainakin tykkäsin... ;o)