- mustat & valkoiset rengaskorvikset!
Olen kova hamstraamaan koruja ja kaikenmoiset vähänkin erikoisemmat ja värikkäät korvikset herättää yleensä oitis mun mielenkiinnon. Valikoimaa siis kyllä omassa laatikossa riittäis, vaan kuinkas yleensä käykään, ne perinteiset, eli jumahtaa käyttämään jotain muutamaa suosikkiparia, jotka "käy kaiken kanssa". Korviini päätyvät täten useimmiten yksiväriset renkaat, sellaset metalliset hitusen leveämmät maalipintaiset, joita oon vuosien varrella pääosin Glitteristä haalinut eri väreissä.
Tehokäytön seurauksena mustat sekä valkoiset vetelevät viimeisiään. Maalipinnat on alkaneet pahemman kerran rapistua. Mustia tosin vähän paikkailtu ni ei oikein kulumat kuvasta erotu. Ehdin jo ilostua kun bongasin Huutiksesta halvalla tuollaset aivan samanlaiset valkoiset, vaan eivät ne sitten postissa saavuttuaan olleetkaan (ainakaan mun silmään) ihan valkoiset vaan ennemminkin vaaleanharmaat.. Paluu lähtöpisteeseen siis. Pitää ehkä vaan lähteä sinne Glitteriin kattomaan josko noita vielä sais.. x)
Aamuisen korvisinventaarion yhteydessä onnistuin karsimaan kokoelmastani kuvan mukaisen läjän, jonka lätkäisin oitis pakettina Huutikseen myyntiin. Vähän jotain muutakin sekalaista pientä sieltä löytyy, myyntikohdelistaukseni voi tsekata tästä.
Tuollainenkin setti on myynnissä. Tällasia "tulipa ohimennen tehtyä ja haluan vaan päästä nopeasti eroon".. ;-)
Sain Joselta viime visiitillä pari muovihelmirannekorua, ja oli vähän puhetta että tekisin hälle korvikset kyseistä matskua hyödyntäen. Saatoin kyllä vähäsen taas sooloilla, as usual... ;-) käytin vain 50-prosenttisesti annettua materiaalia, ja kaveriksi ruusumaisille helmille eksyivät omista kätköistä pienet nopat. Testikuvasin parin uudessa aluspahvissa, jollaisia askartelin siinä samalla.
Tulipas korvisasiaa.. x)
Eilen istuskelin Ringan ja kumppaneiden kanssa Varissuon Bassossa kuuntelemassa Missed Issuesin keikkaa. Serkkuni soittaa kyseisessä bändissä koskettimia.
Todisteena vain surkeahko kännykkäkameran kuva. Lavan oikealla puolella näkyvälle "bäkkärille" en edes yrittänyt pyrkiä, koska siellä istuskeli toinen serkkuni (kosketinsoittajan veli) tyttöystävineen. Olen hepun kanssa vähän omituisissa "väleissä", se suuttui mulle yli kaks vuotta sitten ihan tyhmästä asiasta ja vieläkin välttelee katsekontaktia jne. Bändin pitäessä taukoa osa sen porukasta istui lavan vasemmalla puolella yhdessä pöydässä ja itsekin olin siinä hetken juttelemassa. Huvitti vähän kun serkkuni tyttöystävä kyllä kovasti yritti juomat kädessä suunnistaa tiskiltä kyseisen pöydän luo mutta herra yrmy ilmeisesti ei innostunut aikeesta sillä hetkellisen puolitiessä patsastelun jälkeen pari vaihtoi suuntaa ja vetäytyi taas asemapaikalleen bäkkärinurkkaan. Voi hohhoijaa, mä sanon.
Jos sitä sit lähtis vaikka kattomaan onko Amarillossa lauantai-illan meininki mistään kotoisin... ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti