tiistai 22. helmikuuta 2011

.. the hardest part of ending is starting again ..

Olen nyt lopettelemassa Taivassalon putiikkiani. Ja eipä siinä mitään sen kummempaa "draamaa", sen oli vähän niinku tarkotuskin olla sellanen "välivaihekokeilu". Mieltä kaivelee lähinnä se, että lähiaikoina joutuu varmaan tätä samaa asiaa selittelemään aika monelle. Hieman ärsyttävää on lisäksi se, että osa ihmisistä toteaa asiaan jo valmiiksi jotain että "jaa ei se sitten kannattanut vai?". Asian myöntämisen vaikeus on tietysti paljolti ylpeyskysymys, mutta ihan oikeastikaan en itse näe/koe asiaa ollenkaan noin mustavalkoisesti. Kuten päätöksilleni on tyypillistä, tämäkin on hyvin monen tekijän summa. Mielestäni ei ole edes kovinkaan oleellista puhua kannattavuudesta tässä vaiheessa, koska mikäpä pieni käsityöputiikki kauheasti kannattaisi vielä ekana vuotenaan? Eihän niistä mikään olisi sen kauempaa pystyssä jos ne aina alkuajan kannattamattomuuden takia heti lopetettaisiin. Kyse on ennemminkin siitä, kuka milloinkin on valmis jatkamaan puurtamista sen haasteen parissa vallitsevien olosuhteiden puitteissa. Ja meikäläisellä nimenomaan monenlaiset "olosuhteet" on vaikuttaneet päätökseen.

Olennaisena vaikuttavana asiana on toiminut myös se, että olemme alkaneet yhden kaverin kanssa suunnitella yhteisen liikkeen perustamista Turkuun, ja haluan pitää pientä luovaa hengähdys- ja harkintataukoa ennen seuraavaan rumbaan ryhtymistä. Olemme jo ohimennen hieman tiirailleet tarjolla olevia vapaita liiketiloja ja pohdiskelleet jonkin verran käytännön juttuja. Suunnitelman toteutuminen riippuu oikeastaan hyvin pitkälti siitä, löydetäänkö tarkoitukseemme sopiva & järkevän hintainen tila. Toistaiseksi teen nyt sitten ompeluhommat kotona, onneksi kämpän pohjakaavassa oli juuri sopivia "hukkaneliöitä" mun pajarojuille... ;-)

Olenpa taas vaihteeksi tehnyt hieman työvuoroja kangaskaupassakin. Mikä taas herätti niitä vanhoja tuttuja ajatuksia, joista ainakin osasta olen epäilemättä täällä joskus ennenkin "avautunut". ;-) Tässäpä siis taas joitain mun koottuja ajatuksia kangaskaupassa asioinnista:

  • Jos aikomuksenasi on suunnistaa kangaskauppaan vain "alustavasti katselemaan", ota nyt kuitenkin siitä huolimatta ne ikkunan tai muun vastaavan jutun mitat mukaasi. Yllättävän usein nimittäin käy niin, että mieluinen kangas löytyykin heti, ja sitten tekisikin mieli jo saada se samantien mukaan, niin ei tarvitsisi tulla enää uudestaan sitä hakemaan jne.. Ja sitten arvioidaan/arvaillaan huonekorkeuksia ynnä muita mittoja tai soitellaan kotiin josko siellä joku vois mitata... Ota nyt vaan ne mitat mukaan! ;-)
  • "Perus" vaatetus- ja verho- ym. kankaat ovat joitain poikkeuksia lukuunottamatta pääsääntöisesti leveydeltään 140-150 cm. Leveydet voivat kuitenkin vaihdella ja olla kummallisia välilukemia, eikä myyjä voi niitä kaikkia tietää tai muistaa ulkoa, joten jokainen pakka on erikseen mitattava jos leveys halutaan jokaisesta vaihtoehdosta ihan sentintarkasti tietää.
  • Jos olet etsimässä jotain tiettyä erikoisjuttua (pinkkiä maastopukukangasta tms.) tai päässäsi on mielikuva juuri tietynlaisesta kankaasta (petrolinvärisellä pohjalla just sen ja sen kokosia mustia kuvioita tms.), kannattaa varautua siihen että juuri sitä etsimääsi hyvin suurella todennäkösyydellä ei löydy. Vaikka onkin halli täys kangaspakkoja, ei sieltä valitettavasti silti ihan mitä tahansa löydy, eikä se(kään) ole myyjän tai valikoiman vika. Sitten pitää vaan joko muokata sitä omaa suunnitelmaa tai jatkaa etsintöjä muualla. Monet tietysti toivovat välttävänsä etsintäkierroksen tai kauempana/keskustassa/tms. oleviin kauppoihin lähtemisen, ja hieman tuskastuneena ottavat sellasen "eiks nyt JOTAIN sellasta löytyis?" -asenteen, mutta hankala sitä toivotunlaista juttua on mistään väkisin taikoa jos sitä ei ole. Tokihan myyjä yleensä pyörittelee mielessään kaikenmoisia vaihtoehtoja asiakkaan suunnitelman toteuttamiseksi ja saattaa ehdottaa jopa materiaalin värjäämistä tai halutunlaisen kuvion painamista itse tms., mutta loppujen lopuksi kyllä hyvin harva (asiakas) on valmis näkemään niin paljoa vaivaa tavoitteeseen pääsemiseksi, joten usein jokin toisenlainen kompromissi on tarpeen..
  • Sitten vielä vähän asiaa vetoketjuista:
Vetoketjuja on olemassa niin monia eri pituuksia ja värisävyjä että millään ei koskaan ihan kaikkia mahdollisia voi valikoimassa olla. Valmisvaatteissa myös usein alkuperäisen ketjun pituus on joku kummallinen välimitta jota ei ole saatavilla. Vetoketjun pituuteen pystyy kuitenkin itsekin vaikuttamaan. Muovisen housu- tai hameketjun voi aivan hyvin napsaista saksilla poikki sopivaan mittaan, ei se vetoketju siitä mitenkään "pilalle" mene, kuten jotkut tuntuu kuvittelevan että käy. Ompelee vaan sitten muutamalla pistolla sinne alapäähän uuden "stopparin". Halutessaan voi vielä sen nauhaosan reunatkin polttaa sytkärillä ni eivät ala hapsottaa.
Myös avoketjua voi yläpäästä lyhentää, vaatii vaan hitusen enemmän näpertämistä. Pihdeillä sopiva määrä hampaita pois ja stopparit takas paikoilleen. Ainakin metalliset hampaat yleensä pihdeillä irtoaa, kaipa ne muovisetkin siis yhtä lailla. Ja kyllä spiraaliketjuakin voi lyhentää, jos jaksaa nyhertää. ;-) Vielä tähän sopiikin sellanen newsflash, että - vastoin yleistä käsitystä - metallihampainen vetoketju EI varsinaisesti ole sen kestävämpi kuin muovinenkaan. Spiraaliketjussa on se olennainen etu, että siitä ei voi irrota hampaita. Ja spiraaliketjut ovat aina muovisia. Lisähuomautuksena voisi kyllä todeta, että kyllähän minkä tahansa vetoketjun rikki saa jos tarpeeksi murjoo, ei nekään mitä tahansa loputtomiin kestä. Mikähän siinä onkin että vetskareita pitää alkaa aina hirveellä apinan raivolla riuhtomaan ja repimään jos ne jumittuu tms..?

metallispiraaliketju
Tähän väliin sopiikin kuva ainoasta metallisesta spiraaliketjusta mitä mulla on tullut vastaan. ;-) Tää oli jossain wanhoja vetskareita sisältäneessä kirppissatsissa.

Vetskareiden hankinnasta vielä: Etenkin takkivetskareita jos etsii ni paras valikoima Turun seudulla on Irticossa vanhalla Barkerin tehtaalla ja Linnan Kankaassa Raisiossa. Irticosta saa myös tuota lyhennyspalvelua, jos ei itse viitsi näperrellä. Ja omana vinkkinä voisin todeta, että takkia varten kannattaa ennemmin ottaa hitusen alkuperäistä lyhyempi ketju, eli siis jos mitta on vaikka 72 cm ja tarjolla on 70 ja 75 cm ketjut, ota se lyhyempi, se asettuu todennäkösesti siihen ihan passelisti. Jos taas kyseessä on sellanen takkimalli jossa se "reunus" jatkuu pidemmälle ku alkuperäinen ketju, saattaa siihen hyvin hieman pidempikin ketju sopia.

Huh huh mitä jaarittelua, jaksaakohan tämmösiä kukaan ees lukea... ;-D

Miljoonasydän
PS. Materiaalivarastojani möyhiessä huomasin omistavani tuollaistakin (lasten pussilakana from kirppis), toi on nyt kaiketi sitä Finlaysonin Miljoonasydän-kuosia..? ;-)

4 kommenttia:

adelheid kirjoitti...

Mä pistän vielä jonon jatkoksi vielä yhden aasiakas ”tarinan”: kävin alkuviikosta Nuppulantiellä ja kassalla asioidessa siihen viereen ryntää aasiakas valittaamaan kun ei auto mahdu ulkopuolelle parkkiin, että eikös niitä vois parkkeerata vähän lähekkäämmin. Juu, henkilökuntahan on vastuussa aasiakkaiden ajo- ja parkkeeraustaidoista! Ihanko oikeasti olettaa että myyjä hipsii siitä kassalta siirtämään muiden asiakkaiden autoja?!

desthea kirjoitti...

adelheid: hahah, niinpä, tai jos se ajatteli että henkilökunnan toimesta vois vaikka asentaa ulkoseinään jonkin kyltin "pysäköithän tiiviisti ruuhka-aikoina", mut mitä hittoa sekään auttais, ihan ku kukaan sellasta noteerais/noudattais.. :-D

Johanna kirjoitti...

Yks "apinan raivo" ilmoittautuu..... :D LOL

desthea kirjoitti...

Johanna: tsaijaijai.. ;-)