Viime perjantaina oli erään "kollegani" uuden design-putiikin avajaispirskeet. Muodossa Design Shop sijaitsee Turussa Brahenkadun vanhan pääkirjaston päässä, ihan siinä Alepubin naapurissa.. ;o)
Pieni puoti oli tietenkin sen verran piukassa skumppalasien kanssa patsastelevaa porukkaa, että mahduimme hädin tuskin ovesta sisään, mutta sen verran sain tähystettyä valikoimaa, että sieltä löytyy ainakin Virkkuukoukussa-mattoja, jotain kotimaisia puupohjaisia kenkiä ja erään toisen "kollegani" Hippapuku-kesämekkoja sekä virkattuja koruja. Pitääpä mennä uusintavisiitille joskus kun sisällä mahtuu liikkumaankin... ;-)
Tuossa pala omaa myyntipöytääni joltain tämän vuoden puolen Retrotoreista. Retrotori & Brunssi -tapahtumia organisoi entinen opettajani, joka pyörittää tuolla Kärsämäen vanhalla Leafin makeistehtaalla myöskin omaa vintagemyymäläänsä Evergreen Garderobia. Häppeninki on joka toinen sunnuntai ja tulen itse todennäköisesti olemaan tuotteideni kanssa paikalla jokaisella kerralla tässä kevään mittaan. Ja siis toi 9,50 € kustantava brunssi on sellanen, että ainakin itse alan haaveilla siitä kuola valuen jo monta päivää ennen häppeninkiä. :D Tapahtumassa onkin jo vähän muodostunut yleiseksi tavaksi kysellä toisilta myyjiltä, että "jokos on brunssirahat tienattu?". ;-)
Tuossa vielä Retrotorin tapahtumapaikasta jonkinmoista kännykkäkameran otosta. Kyseessä on siis kaksikerroksinen lounaskahvila (Kahvitella) ja tiloissa on käsittääkseni yhä vanhan tehtaan ruokalan aikaiset puukalusteet ja mm. upeat kattokruunuvalaisimet. Brunssimurkinointi tapahtuu alakerrassa ja Retrotori-myyjät ovat "parvella". :-)
Tuli muuten nyt tässä mieleen vähän avautua sellasesta ilmiöstä, ku design-kentällä sitkeästi vaikuttava turhankin suuri vaatimattomuus. Tuo vanha tuttu suomalainen "hyve", josta tuntuu usein olevan ihmisille kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä. Se "kunnian ottaminen" omista aikaansaannoksista tuntuu olevan välillä kovin vaikeaa. Yksi ilmentymä tästä on se, miten suhtaudutaan keskinäisesti toisiin saman alan toimijoihin. Siis että jos käsityöläinen ostaa toiselta käsityöläiseltä, ajatellaan automaattisesti, että se on sääliä tms. Sama pätee myös tuttaviin, säälistähän ne vaan ostaa ja tukee. Myönnän sortuvani varsin usein itsekin tähän ajatteluun. :D
Yks hauska esimerkki oli myös se, kun kerran juttelin koulukaveri-kollegalle, että voisin ehkä haluta ostaa jonkin vaatekappaleen hänen silloisesta kesämallistostaan. No siihen tää vähän hämillään totes jotain että "Ööh no mutta voithan sä itekin tehä..?!". Asiaan ei sittemmin enää palattu eikä kyllä kauheesti tehnyt mielikään palata ton hämmentävän tilanteen jälkeen. Ei väkisin jos mun rahat ei kelpaa. :D Siis miks ihmeessä muka suunnittelija ei vois ostaa toiselta suunnittelijalta? Eikö sitä kollegaa voi todellakaan päästää tutkimaan niitä omia saumoja niin läheltä vai mikä siinä on ongelmana? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti