torstai 30. tammikuuta 2020

Me luemme merkkejä yötaivaan

Kuuntelen työtoverini "ansiosta" päivittäin iskelmäradiota ja sieltä saa napsittua näitä oivallisia otsikoita, kaikessa on puolensa... xD


Halusin tänään kirjotella teille hieman karaokekulttuurista. Olen itse enemmän ja vähemmän harrastanut laulamista jo vuosien ajan, hieman eri muodoissa, ja karaoke on yksi niistä. Sen huomasin jo harrasteeni alkumetreillä, että karaoken ikäänku kuuluisi olla huonoa. Kyllähän te tiiätte, tyypit menee sinne tuhannen tuiskeessa veisaan jotain Levotonta tuhkimoa ja sille sitte vähäsen naureskellaan ja annetaan toki raikuvat applodit. Opettelin joskus 19-vuotiaana RHCP:n Californicationin ulkoa ja menin reteenä laulamaan sen kantakapakkani karaokeen, ihmettelin kun juuri kukaan ei edes taputtanut ja vasta jälkeenpäin jossain vessassa pari tyttöä uskaltautui juttusille että "lauloit tosi hyvin!". Tajusin pelin hengen. 2000-luvun edetessä ja kaikenmaailman tosi-tv-formaattien myötä karaokeskenestä on tullut enenevissä määrin jokin ihme vapaa-ajan pikku "talent-show", jossa karaoke-emännän ympärillä häärii pieni piiri kylän underground-muusikoita ja Voice-kandidaatteja. Huonoja ei edelleenkään noteerata (tai niille hurrataan) mutta jos on vähänkään ns. kokeneempi laulaja, huomaa useasti joutuvansa jonkun "syyniin" tai "tarkkailun alaiseksi". Jostain ilmaantuu aina se itseriittoinen hieman "street/hipster" "besserwisser" joka tulee ensin kehumaan ja alkaa sitten antaa "rakentavaa palautetta" (hampurilaismalli?), tyylillä "sulla on niin kiva tumma sävy tos X-alueella" ja "varo revittelemästä liikaa tos Y-alueella", näihin vapaavalintaiset aakkoset, ku meitsi ei tuota musiikin teoriaa ole ikinä kovista yrityksistä huolimatta oppinut... A B C D kissa kävelee... Saan kuulla näistä ihan riittämiin kuoroharkoissa joissa käyn jo kuudetta (!) vuotta.. Vapaa-ajalla haluan olla vapaa laulamaan mitä haluan, miten haluan.. en osallistu sillon Idolsiin vaan olen baarissa.. Ei baarissa kukaan mene arvostelemaan toisten tanssityyliäkään, tai biliksen peluuta, tai mitä ikinä siellä nyt tehdäänkään.. Miksi siihen lauluun saa mennä aina jotain hifisteleen? Tai miks ylipäätään tarttis olla siinä täydellinen...?

Mulla on montakin tuttua jotka selvästi ja todella aidosti nauttivat karaokeharrastuksesta, mutta valitettavasti ovat siinä käytännössä kumminkin äärimmäisen surkeita eikä heitä ole mikään nautinto kuunnella. Kerronko tästä heille ja pilaan ilon koko harrasteesta, NO EN. Monikaan ei pysy rytmissä tai nuotissa, saati osaa pitää mikkiä sopivalla etäisyydellä jne. Voin mä toki kysyttäessä antaa neuvoja mut en muuten ala sekaantuun. Eiköhän ole jokaisen oma asia miten sitä karaåååketa vapaa-ajallaan hoilaa. Ei ole tarkoituskaan että kaikista tulee jotain muusikoita!


Ja ai niin! Olin miettinyt jo vuosia että haluan laulaa Queenin "Show must go on". Eilen tuli fiilis että nyt se lähtee, nyt mä sen teen. Siltikin pelotti helkutisti. Ja se lähti täydellisemmin ku olisin ikinä osannu ees odottaa. Nieleskelin kyyneleitä pöydässä vedon jälkeen. Hitto mä tein sen, oikeesti viimeinkin tein sen!

Ei kommentteja: