maanantai 16. maaliskuuta 2009

.. it's nice to be important, but it's more important to be nice ..

Näkymää Kaskenmäestä joelle päin
Elämän "suuria kysymyksiä" vol. 2:

¤ olen välillä pohtinut että miten vintage-puodit oikein käytännössä toimii? Esim. pienimuotoiset nettiputiikit. Siis ostaako ne tyypit niitä kamppeita muilta second hand -apajilta ja sitten vaan myy itse kalliimmalla? Vai käykö ne tonkimassa kaikkien tutun tuttujen kuolinpesät? Vai sekä että..?

¤ onko kenenkään muun mielestä hassua että jotkut ihmiset eivät raaski luopua lahjaksi saaduista tavaroista vaikka eivät niitä itse pätkääkään arvostaisi tai tarvitsisi? Jotenkin ärsyttävää jos vaikkapa etsiskelee itse jotakin tiettyä juttua jollainen löytyisi kaverilta kaapin perältä pölyttymästä mutta kun ei voida antaa tai myydä sitä koska se on saatu lahjaksi. Mulle tavara on vaan tavaraa ja jos jokin on mulle ylimääräistä/tarpeetonta niin se menee kyllä melko surutta eteenpäin jollekin joka sitä enemmän arvostaa. Toisaalta mulla nyt meneekin tuo käsityötavarapaljous vähän väkisinkin muun krääsän edelle; jos säästäisin kaikkea mahdollista vaan tunnesyistä tms. niin ei mulle suostuisi kukaan enää muuttomieheksi, hah. En kyllä ala varastoida kaappeihin mitään VapaaValinnasta ostettuja rumia wannabekristallikippoja vaikka ois miten ylppärilahjaksi saatuja.. ;) (olen ylipäätään sitä mieltä että sisustustavaroiden tms. ostaminen muille on vähän vaarallista ja suosittelen hyödyntämään lahjakortteja jos on vaikeuksia keksiä sopivia lahjoja..)

¤ miksi, voi miksi asiakaspalvelutehtävissä työskentelee niin paljon siihen hommaan kykenemättömiä ihmisiä?! Mikään ei nosta verenpainetta siihen malliin ku töykeä asiakaspalvelu. Sellanen että naamasta näkyy kauas että ei vois vähempää kiinnostaa ja oispa mukava olla missä tahansa muualla. Viimesin kokemus Itäharjun kirppikseltä, missä kävin eilen ensimmäistä kertaa (ollut siinä jostain viime kesästä saakka). Kassatiski oli hirmuisen epäkätevä ja liekö sitten siitä johtuen myös siinä työskennelleet täti-ihmiset kovin tympeitä ja epämotivoituneen oloisia. Todella ärsyttävää. Täytyy varmaan mahdollisella seuraavalla kerralla olla tarkoituksella oikein ylitsevuotavan ystävällinen ja toivottaa vielä loppuun kettumaisesti heillekin oikein aurinkoista päivänjatkoa. Moiset happamat tädit vois mun puolesta siirtyä vaikka varastohommiin pilaamasta muidenkin päivää... :P

4 kommenttia:

Romulus kirjoitti...

Tuohon ensimmäiseen: Samaa ihmettelen myös mä. Viimeksi äimistelin taannoin Düsseldorfissa putiikkikierroksella. Ne nyt eivät olleet puhtaasti vintagea, mutta secondhandia. Putiikit oli nättejä kuin mitkä ja siellä teki mieli hypistellä ja ihmetellä. Mut ne hinnat. Voi taivas. Farkkujen hinnat pyöri kuudestakympistä satkuun, saappaat satkun paikkeilla, samoin laukut. Ja sitten jotenkin tuli sellanen olo, että se löytämisen riemu jää kokonaan puuttumaan jos tuolla viisiin ostaan käytettyä. Miks haluaisin valmiiksi pureskeltua törkeeseen hintaan? Emmä ymmärrä :/.

Desthea kirjoitti...

Romulus: niinpä. Aloin tosin miettimään että samalla periaatteellahan kai toimii myös antiikki- sun muut vanhantavaranliikkeet eikä se puolestaan tunnu niin "väärältä", hassua. Kai tollaset paikat on sitte omiaan siihen jos etsii jotain ihan tiettyä juttua ja on valmis panostamaan siihen vähän tavallista second hand -haahuilua enemmän rahaa.

Anonyymi kirjoitti...

"Farkkujen hinnat pyöri kuudestakympistä satkuun, saappaat satkun paikkeilla, samoin laukut."

Tässä maassa on melkein mahdoton löytää kunnollisia kirppareita. Kaikki ovat second hand -putiikkeja, joista ei tosiaan saa mitään alle neljänkympin. Tai sitten Emmauksia, joista löytyy lähinnä haisevia rättejä. Välimuotokirppareita, normaaleja, edullisia vaatteita, ei ole ollenkaan.

Desthea kirjoitti...

Stazzy: jeps hieman ilmeisesti vaihtelee nuo kirppiskulttuurit eri maissa.. ;)