Joillain on vaikeuksia ymmärtää luovan ihmisen työ- ja motivaatiorytmiä. Kyllähän siitä meinaan ihmetystä saa osakseen jos kertoo vaikkapa lauantai-iltana ahertavansa jonkin projektin parissa. Ja entäs jos näin uuden vuoden aattona vielä iltasella istuu ompelukoneen ääressä? "Hommia uutena vuotena..??" Niin, voi ihmettä. Katsokaas arvon ihmettelijät, kun ainakin meikäläisellä on sitä "ongelmaa" että se motivaatio/inspiraatio ei todellakaan kulje aina käsi kädessä minkään yleisesti hyväksyttyjen "virallisten" työaikojen kanssa. Siispä kun minua huvittaa väsätä jotakin viikonloppuiltana, uutena vuotena tai vaikkapa keskellä yötä, silloin sitä myös teen. Olen itse asiassa huomannut, että vappuaatot sun muut "kosteat juhlapäivät" eivät ole oikeastaan yhtään hullumpia työntekoon, mikäpä siinä värkätessä kun muut jonottelevat jossain ulkosalla maksaakseen törkeitä sisäänpääsymaksuja jne. Siis jos ei sen kummempaakaan ohjelmaa ole tiedossa. Niin mikäs siinä sitte..?
Ja ei, mulla ei todellakaan ole mitään hauskanpitoa vastaan. Mielestäni sen vaan ei tarvitse välttämättä olla mitenkään sidottu tiettyihin päiviin tai ajankohtiin. ;)
Ai niin ja oikein mukavaa vuodenvaihdetta ja tulevaa uutta vuotta nyt sitten kaikille!
Kylläpä on jotenkin masentava aika vuodesta (ainakin mulla). Ärsyttää kun valoisa aika päivästä on niin lyhyt ja on pirun vaikea esim. ottaa kunnollisia kuvia yhtään mistään. Tuntuu että vois vaan hautautua jonnekin ja herätä mieluusti vasta keväällä. Luomisen tuskakin on taas niin huipussaan että.. ääh.
Vaan kylläpä voi UFFilla käynti piristää kummasti, hihi. Inventoin tossa vähän aikaa sitten "kierrätysmatskuvarastoani" ja sen jäljiltä oli läjä tavaraa odottamassa että joku viitsisi kiikuttaa ne UFFille tai Pelastusarmeijalle. Nyt haalin mukaani yhden kassillisen ja lopulta myös poistuin UFFilta tyytyväisenä iso kassi kädessäni. ;) Löysin tarpeellisen mustan kevyttoppiksen, kivan mustan lakerilaukun sekä (jälleen kerran) ihania vöitä. Jee. Tarkempia havaintoja ostoksista nähtävissä Tyylitaivaassa.
Mulla on tapana bongailla kirppiksiltä juttuja myös kavereilleni. Ajan kuluessa kun on toi kirppissilmä kehittynyt sitä on alkanut kiinnittää yhä enemmän huomiota myös toisille ihmisille sopiviin juttuihin. Ei voi vaan jättää sinne jos tulee jotain oikein osuvaa vastaan. ;) Ja yleensä myös saajat ovat varsin tyytyväisiä, mikäpä sen mukavampaa.
Joskus jopa minullekin kiikutetaan jotakin, mistä olenkin aina kovasti otettu. Kavereille on tainnut painua mieleen ainakin tähti-fanitukseni, sillä tämä ei ole eka kerta kun mulle tarjotaan jotakin kirppikseltä löytynyttä tähtiaiheista, heh. Kuvan mukaisen topin siis sain juuri kaveriltani joululahjaksi; punainen ihanan pehmoista trikoota oleva toppi jossa farkkutähtiaplikaatio. Kiitos, Saija!
Napsin jouluaattoiltana automatkalla tämmöisiä kuvia. Huomasin rakoilevien pilvien välistä näkyvän tulipunertavan taivaanrannan ja pysähdyin lähimmälle bussipysäkille. Juuri siinä kohdassa taivaanrannan "eteen" tuli pellon keskellä oleva (juppi)talokompleksi jonka pihassa isoja kirkkaita valoja, mutta se tuo tavallaan oman jännän tunnelmansa kuvaan. Aloin sitten vielä kikkailemaan valotusajalla ja tallensin kuviin mukaan myös ohiajavien autojen valoja. Aika jännän näköisesti tuli tien pinta näkyviin tuohon toiseen kuvaan. ;)
Jouluruokien sanotaan olevan mitä mahtavimpia herkkuja. Mitenkähän tää homma ei ole mulle koskaan oikein avautunut? Olen toki fiksuna aikuisena yrittänyt lieventää lapsuusaikana kehiteltyjä ruokakammoja suhtautumalla avoimesti erilaisiin ruokiin jne. Ja olenkin odottanut innolla sitä hetkeä kun oikea asenne jotenkin maagisesti muuttaisi joulusapuskat suussasulaviksi herkuiksi. Vaan kun ei ne perkule tunnu muuttuvan. Kyllä ne nyt alas menee mutta herkuista mulla on edelleen aika erilainen käsitys. Eikä mulla edes ole mitään antipatioita kypsennettyjen kasviksien suhteen, toisin kuin eräillä (miespuolisilla). Siltikään en käsitä miten maukkaista juureksista saadaan aikaan sellaista moskaa. Ja tähän liittyen itseäni häiritsee joulupöydässä suuresti myöskin tuoreiden kasvisten ja salaattien täydellinen loistaminen poissaololla. Joo perinteet on ihan kivoja ja tärkeitä, mutta kuka kieltää modernisoimasta näitä juttuja hiukan? Täytyy varmaan ensi jouluna kokeilla vaikka itse jotain porkkanalaatikon tekemistä ja miettiä voisko reseptiä mahdollisesti jotenkin modata maukkaampaan suuntaan.. Ehkä ne onkin hyviä vain itse tehtyinä. Vai onko tää vaan taas niitä asioita joita joko vihaa tai rakastaa..? Mutta huh, onneksi noiden "jouluherkkujen" syömisestä taas päästiin. Ja kiitos kun sain avautua. ;)
Tänään piti olla mun joululahjojentekopäiväni. Olin aamuvarhaisella vielä mukavasti peiton alla vetämässä sikeitä kun heräsin puheluun "pääsisiks tänäänkin töihin?". Siinä sitte puolitokkurassa yrittää punnita vaihtoehtoja ja mutisee lopulta luuriin että "no kai mä sit tuun". Lopun ajan ennen lopullista herätystä näin unta että olin töissä. Voi elämä. Vaan olipa ihan ok päivä ja niin hiljainen että ehdin jopa leikellä tommosia lumitähtiä kuitukankaasta. Töiden jälkeen oli raahauduttava vielä jonkinmoisille viime hetken jouluostoksille. Valitettavasti en nyt sitten ehdi kaikkia lahjoja saada huomiseksi valmiiksi, mutta niiden saajat tuskin pahastuvat jos ne tulevat vähän myöhässä.. Olen kokonaisuudessaan ottanut hyvin vähän paineita tästä joulusta. Ja otsikko pitää paikkansa sen verran, että en toivo mitään viime hetken lumimyräkkää ainakaan siihen ajankohtaan jolloin mun pitäisi huomenna ajella se 50 km. Mulla on vähän ristiriitaiset ajatukset lumen suhteen. Se on kaunista mutta vaikeuttaa aina suunnattomasti mun elämää. =/
Tämä päivä on ollut ihan hanurista. Siis NIIN maanantai kuin olla voi. Töissä oli maha kipeänä ja muutenkin omituinen olo. Lonkka on ollut "huonosti" koko päivän. Ja tietenkin sitte vielä yllättävän vilkas päivä. Yritä siinä sitte hymyillä ja palvella ku naposteluaste lähellä nollaa. Varsinkin jotain hankalia asiakkaita, joita tietenkin tällaisiin kökköpäiviin aina osuu kuin ihmeen kaupalla. Vaan olipa hauskojakin juttuja, esim. Romulus kävi ostoksilla, olipa livenäkin varsin mukavan ja reippaan oloinen tyttönen, ja nättikin ku mikä! :) Join äsken lasillisen ihan käsittämättömän pahaa punaviiniä ja nyt ajattelin nollata päätä katsomalla SurfTheChannelin kautta jotain hömppää. Kunnes tod.näk. nukahdan tuoliin.
Sarjakuva Kamut-kirjasta n:ro 14; Kulman kunkut.
Tänään olen vaan lojunut kotona verkkareissa. Ei kiinnostanut lähteä minnekään mm. siksi että hissi ei toiminut (asun 7. kerrokses..), nyt se on onneks jo korjattu (sunnuntaina, ihme). Eilisillan jalkalihastreenit riitti vähäks aikaa kiitos. Huomenna vielä yks työpäivä tässä ennen joulua, samalla loput materiaalihankinnat viime hetken paniikkijoululahjaprojekteja varten. Tänään olen tehnyt joulutorttuja (niitä näkyy kuvassakin taustalla), kuunnellut Blümcheniä, jumittanut tietokoneella ja testaillut lisää kouluaikaisia painoseulojani. Kuvassa myös eilinen toppi, tuosta jo vähän näkee että niskalenkkitoppi siis kyseessä. Vielä se odottaa sitä valkoista tekstiä kahden muun seuraksi.
Mistä tietää että viikot kuluu hurjaa vauhtia? Ainakin siitä kun tuntuu että koko ajan on Project Runway -päivä. Siis sunnuntai. PR-päivä nyt voisi sinänsä olla mikä tahansa päivä koska hoidan (äärimmäisen vähäisen) tv:n katseluni TVkaistan kautta. Mihin nykyään muka telkkaria tarvii? ;)
Huomenna saa nukkua aamulla pitkään, voi autuutta! Työputki on kyllä vieny mehut aika tehokkaasti. Siitä huolimatta olen tänään töiden jälkeen jopa saanut (joulupipareiden paiston lisäks) aikaiseksi väkertää tollasta toppia iltaa varten. Todellinen malli ei tuosta kuvasta vielä ihan avaudu, laitan sitten jossain vaiheessa kuvaa valmiista topista, nyt alkaa olla jo hieman kiiruskin vähitellen, heh. Painoin tuohon nyt pikaisesti pinkin tekstin ja myöhemmin ajattelin lisätä vielä saman tekstin sekä mustalla että valkoisella painovärillä. Ja hei arvatkaa mitä nuo valkoiset viirut on? No ne on kankaan virhekohtia, eli kangas on ollut rypyssä tuosta kun sitä on painettu. Mä olen aina ihan intopiukassa miettimässä miten noita virhekohtia vois hyödyntää. Tuleepahan ainakin taatusti uniikkia. :D Ja tuo kyseinen liukuväritrikoo on toki ihan muutenkin varsin herkullista, ja onpahan mulla samaa jemmassa vielä keltasävyisenäkin, hihii.. ;) Illan ohjelmassa ilmeisesti Onnela & Alex Kunnari.
Turun yöelämä on kyllä vähän.. huoh. Forte toimii periaatteessa ihan semmosena mukavana pintaliitomeiningin vastapainona mutta siellä taas se junttimeininki lyö välillä niin yli ettei sitäkään oikeen jaksa kattoa. On kyllä semmonen epämääräisten kähmijöiden ja "fiorella-farkuista" vilkkuvien stringien luvattu maa se. Parin tunnin katsaus riitti taas aivan mainiosti. Tuttuja näkyi hirveästi mutta jotenkin fiilis vähän lässähti siinä vaiheessa kun päätin viimein hieman valistaa erästä kaveriani jolla on häiritsevä tapa tehdä mun "erilaisuudesta" kauhean suurta numeroa. Kovin ystävällisesti ja fiksusti koitin asiani esittää mutta ainahan sellanen baariolosuhteissa kaikuu vähän kuuroille korville. Tiedä sitte pahottiko mielensä tai jotain mutta mielestäni en ollut mitenkään kohtuuton. Eihän kukaan koskaan mitään pahaa tarkota, juu juu, mutta joskus joitakin on vaan pakko vähän.. valaista joidenkin asioiden suhteen..
Kuvassa illan asun elementtejä. Toinen korviksista hävisi, hööh. =/
Ei sitä usein saakaan aamuherätykseksi puhelua poliisilta. Sellaista, joka alkaa että joo sullahan on semmonen punanen X auto, rekisteri sejase. Tässä kohtaa ois monella varmaan jo aamukahvit väärässä kurkussa ajatuksella "ei stn, auto on varastettu!". Mutta mä en ehtiny edes huolestua koska heräsi heti vahva aavistus mistä on kyse. Kirjotin Desthea.comin neiti-puolella aikoinaan ihme lappusista joita olen saanut joltain "kansalaispoliisilta". Sain ihan vähän aikaa sitten kolmannen lapun, jossa taas paasattiin rikkomuksen toistumisesta toistamiseen ja uhkailtiin poliisilla. Ja näemmä ne poliisissa jopa vaivautuu käsittelemään tuollasia asioita, enpä ois uskonut. Toki poliisisetä olisi voinut tarkistaa lupatietoni jo etukäteen mutta tässä tapauksessahan oletettiin että mulla ei sitä lupaa ole. Kyllä oli miekkonen sitte hieman huvittunut ja nolona kun selitin miten asia on, että se joku pässinpää ei ole vaan onnistunu bongaamaan sitä mun lupakylttiäni sieltä. Toivotteli vaan sitte hyvät joulut ja sanoi ettei enää häiritse. Paitsi että nyt just tätä kirjottaessa se soitti vielä uudestaan ja kuulosti jo niin sarkastiselta että alkoi ihan naurattaa. Kertoi vaan ilmoittaneensa tästä "massiivisesta tapahtumasta" valittaneelle taholle että pysäköintiasia on täysin kunnossa ja voivat keskittyä vaikka sitten oleellisempiin asioihin jatkossa. Voi noita turhia viranomaisten työllistäjiä..
Ja ainiin, mitenkähän joku kuvittelee että luvaton pysäköinti noin vaan onnistuisi kuukausitolkulla, saamatta sakkoja? Voin kertoa omastakin kokemuksesta että ei todellakaan onnistuisi. ;) Kuvaksi tähän juttuun sopikin sitten eräs kamerani bongaus, eli revitty sakkolappu kadulta (ja juu, ei ole oma sakkolappu).. ;)
Miten tää syksy onkin ollut niin pimeä ja väsyttävä, ja suhahtanut silti jotenkin huomaamatta ohi? Oli kyllä tarkotus tähdätä nettikaupan kanssa niin sanotusti joulumarkkinoille, eli saada jo ennen joulua lisättyä tuoteryhmiä jne. Vaan enhän mä oikein mitään ole saanut aikaiseksi. Höh. No, ei kai voi kuin todeta että tuleehan niitä uusia jouluja.. Ja tuotteita voi (ja on syytäkin) onneksi lisätä milloin vaan.
Tein tossa pientä inspiroitumiskierrosta Tyylitaivaassa. Nyt on kaikenlaisia ideoita pää täynnä. Vielä kun saisi joskus toteutettua.. Ja siis voi rähmä oikeesti, kun sitten yhden kerran näen jossain asukuvassa jutun jonka itsekin haluaisin ja jota olisi vieläpä saatavilla (yleensä kun tykästyn lähinnä second hand -juttuihin sun muihin joita ei oikein edes voisi "kopioida") niin tietenkään kyseistä asiaa ei sitten täältä Turusta ilmeisesti löydy. Kyseessä tämän asukuvan läpinäkyvä muoviketju, kauppa H&M. Kertokaa toki jos näkyy.
Kuvassa kämppäni sitä osaa jota kehtaa kuvata eli joka ei näytä aivan käsityöpajalta, heh. Punaista ja pinkkiä löytyy sisustuksestani melko paljon. Hopeanvärisen tähtityynyn ostin viime viikolla kirppikseltä, se on aika makee ja sopii vuodenaikaankin (tykkäilen noista tähtiaiheisista jutuista ihan muutenkin). Iskä just laitto mulle jouluvalotkin tuohon "keittiön" ikkunaan, nyt on sitte vähä joulutunnelmaakin täällä.. ;)
Mä en ole enää vuosiin ostanut jouluksi mitään lahjapapereita tai muita paketointivermeitä. Tuntuisi hölmöltä ostaa jotain kun on suunnilleen hukkumaisillaan kaikenlaiseen materiaaliin mistä voisi itse kehitellä jotain. Ja onhan se lahjapaperi kuitenkin aika turhaa jätettä. Mulla on jo jonkin aikaa ollut paketoinnissa (ja lahjoissa, korteissa..) joka joulu jokin tietty teema. Tänä vuonna ajattelin käyttää kankaisia lahjapusseja, ja ehdinkin ostaa töistä pari palaa joulukangasta ennen kuin hoksasin, että hyvää kierrätysmateriaaliakin olisi tarjolla pilvin pimein ja vielä melkein puoli-ilmaiseksi. UFFin laarista löytyi sopivia joululiinoja ihan parinkymmenen sentin hintaankin. Kuvassa siis kaikki pussukat kierrätysmatskusta. Tummansiniset tähtipussukat syntyivät pienestä verhokapasta, mikä oli siitä kätsyä että siinä oli nauhakujakin valmiina. ;) Muihin en mitään kujaa väkerräkään, sitaisen nauhan vaan suun ympärille. Sopivia nauhoja löysinkin ihan omia kätköjä penkomalla. Vielä kun keksisi sitte jotain sisältöäkin pussukoihin.. Osassa on mutta osa on kuvaa varten vaan lavastettu pulleiksi. ;D
Some Christmas gift bags I made out of old tablecloths and curtains. I usually never buy any gift wrappers, I just figure something out. ;)
Harrastaakohan joku muuten oikeesti sellasta urbaania legendaa, että tyyliin ostaa jonkin vaatteen viikonlopuksi käyttöön ja palauttaa maanantaina? Vaikka eihän se ihan niin yksinkertaista tosiaankaan ole. Kaikki eivät homman pointtia aivan käsitä. Just vähän aikaa sitte hooämmällä kuuntelin hyllyn välistä kassakeskustelua kun joku tyttönen yritti palauttaa paitaa ja myyjä totesi että on deodoranttitahraa ja voimakasta tuoksua sen verran paljon että ei nyt oikein onnistu.
Eilen kuulin piilokameratasoisen jutun tavaratalon vaateosastolla työskentelevältä tytöltä. Joku ihan siistin oloinen nainen oli kuulemma tullut pyytämään korvausta merkki-t-paidasta, koska se oli hänen mielestään niin kalliiksi paidaksi mennyt liian nopeasti huonoksi. No, kyseisen paidan ostosta oli sitte aikaa "ainakin kaks vuotta"... Kaiken huipuksi selvisi, että muija ei ollut pessyt paitaa lainkaan, koska hänellä oli kumma nurinkurinen käsitys, että kallis ei kestä pesua... Ja sen oli näköinenkin kuulemma paita, myyjä ei ollut oikein iljennyt edes koskea siihen. Ei hyvää päivää. Kuka on niin pässi, että kuvittelee aktiivisessa käytössä olevan trikoisen t-paidan (oli sitte mitä hiton merkkiä tahansa) pysyvän vuosikausia uudenveroisena varsinkaan jos sitä ei edes pese?!? Siis mitä näiden tyyppien päässä liikkuu? Joku muu puolestaan oli kuulemma halunnut palauttaa rintsikat koska ne eivät enää sopineet hänen tultuaan raskaaksi. Aloimme sitten porukalla kehitellä erilaisia samalla logiikalla toimivia syitä palauttaa vaatteita. Tyyliin "joo ku mä oon täs lihonu 10 kg ni palauttaisin nää kaikki viime vuosina teiltä ostetut vaatteet ku ei enää mahdu" tai "joo siis nää vuosi sitte teiltä ostetut vaatteet on jo niin last season et kyl mun täytyy palauttaa nää". Voi tota asiakaspalvelun ihmeellistä maailmaa...
Vanhassa kuvassa Miro-kisu vielä melko pikkuisena vahtaamassa pesukoneen pyörimistä. :)
Viikonloppu. Mitään kovinkaan hyödyllistä en ole saanut aikaiseksi, paitsi että tänään olin pitkästä aikaa töissä (siis töissätöissä, kodin ulkopuolella töissä). Aloitin viikonlopun oikeastaan jo torstaina, kävin silloin leffassa katsomassa "Burn after reading" (musta komedia, ihan hauska mutta jotenkin rasittava) ja sen jälkeen käväisin Klubilla kuuntelemassa joululauluja hevimiesten laulamana. Eli "Raskasta Joulua" -tsydeemi oli kyseessä ja artisteina Ari Koivunen ja pari muuta. Niin viis niistä muista (ku se Teräsbetonin tyyppikin oli sairaana prkl), Aria mä vaan menin kattomaan, hih. Ja kyllä pojusta taas ääntä lähti, kyllä siitä muutamat mukavat väristykset sai. ;) Tänään ohjelmassa kaverin jouluiset pippalot, mistä puheen ollen mun pitäiskin oikeestaan olla jo vähitellen menossa.. Huomenna vois koittaa raahata ittensä vaikkapa Turku Design Nyt! -joulumyyjäisiin.
Olen aika hurahtanut värikkäisiin ja/tai isokokoisiin ketjuihin. Niitä on tullut hamstrailtua vähitellen sieltä täältä ja kokosin kuvaan osan kokoelmasta. Osa on second handia, osa ihan kaupasta ostettuja mutta nekin lähes kaikki jollain tavalla alkuperäisestä muokattuja. Tuossa on ranneketjua, "avainketjua", ja parit korvikset kuten näkyy. Oranssit ketjukorvikset syntyivät pätkästä Glitterin kaulakorua. Pinkistä muoviketjupätkästä on tulossa parit korvikset; yhdet itselle ja toiset myyntiin. :) Turkoosi, valkoinen ja hopeanvärinen ketju ovat metallia, muut muovia. Huomaa muuten aika hyvin tästäkin "sateenkaaresta" että pukeutumiseni käsittää lähes kaikki muut värit paitsi vihreän (ja lilan). Tosin jokin limenvihreä muoviketju olisi kylläkin ihan tervetullut kokoelmaan.. ;)
I'm really into that kind of big colorful chains, which are usually made of plastic. They're easy to modify too. Next I'm going to make some earrings out of that piece of pink plastic chain. :)
Tässä talossa asuu/liikuskelee sitte vitsikästä porukkaa. Suojapahvit ovat olleet hissin seinissä tuskin viikkoakaan ja jo alkaa näkyä vaikka mitä "taideteosta". Tuon kuvan ottamisen jälkeen on tullut vielä paljon lisää. "Peili!"-teksti sentään on varmaan ihan tarkoituksella että osaavat työmiehet varoa kyseistä seinää. Mutta tänään oli sekin teksti viivattu yli ja ehdotettu tilalle jotain hieman vähemmän sivistynyttä.. Saapa nähdä minkä näköinen tuosta lopulta tulee, tai että joutuvatko remppamiehet jossain vaiheessa "sensuroimaan" kopin uusilla pahveilla jos menee turhan härskiksi. Heh. Ja putkiremontti siis alkamassa täällä talossa. Jaa että mitäkö teen yhä täällä? Jaa-a, jotenkin vaan jumituin, ja näillä näkymin tämä remppa vaikuttaa aika mukavasti organisoidulta joten uskon välttyväni sellaiselta painajaiselta jossa olen kerran aiemmin ollut osallisena. Jeps, katsotaan jos pian vaikka jaksaisi taas vatvoa jotain vaate- ja koruasioitakin tämän yleisen mussutuksen sijaan..
There's going to be a water pipe renovation in this house I live in. Yay (not). The picture shows what the elevator looks like after being covered with cardboard for just a week or so, all kinds of "art" has been appearing to the walls..
Miten onni korjataan? Vastaan että en tiedä. Useimmiten ei mitenkään. Liityn täten jonon jatkoksi alati kasvavaan tämän joulun alla eroavien joukkioon. Voikin taas suosiolla unohtaa ripsivärin käytön loppuvuodeksi. Käteen jäi: avaimia, irti revitty Twin Peaks -koru ja sellainen olotila että voisin mieluusti nukkua pari kuukautta tästä eteenpäin. Joka tapauksessa suunnattava varmaan kohta petiin että saa edes joksikin aikaa tajun pois. Hereillä oleminen on tuskallista. Päästäkseen ylös tuolista tuijottamasta kaukaisuuteen joutuu oikeen ponnistelemaan. Pitäisi kai nyt jotenkin oikein pakottaa itsensä hukuttautumaan töihin. Tai jotain, mitä tahansa. Vihaan tätä lamaannuttavaa myrkkyä jossa on vaan pakko velloa eikä pääse pois. Sen suolaista makua poskilla. Halusin tätä, missä hitossa on helpotus? Mitä olen oikein mennyt tekemään..?
Tuli tehtyä pääkaupunkiseutureissu tässä välissä. Eilen oli ohjelmassa Ofelia Second Hand Market ja kuten kai jotkut muutkin ovat jo raportoineet, paikka oli tosiaan niin tukossa porukkaa että varsinkaan meikäläinen ei pystynyt siellä juurikaan liikkumaan saati katselemaan myyntipöytiä. Kuulemma Eettisillä Joulumarkkinoilla oli myös tungosta. Hyvin vissiin markkinoitu häppeningit, tai sitten ihmiset oli vaan kauheessa shoppailuvimmassa pyhäpäivän jäljiltä. ;) Molemmat kuvat ovat Glorian yläkerroksesta, missä sentään oli hieman väljempää..
Onnistuin ostamaan Ofeliasta vain yhden 4 euron vyön. Muutenkin koko reissulla meni paljon vähemmän rahaa kuin odotin, mikä on tietenkin ihan positiivista. Laatuaikaa tuli vietettyä ihanien paikalliskamujen kanssa mm. Sweeney Todd -leffan merkeissä. Ajomatkalla oli mukava huomata, että uusi pätkä moottoritietä oli otettu jo käyttöön (joo en ole oikein seuraillut uutisia lähiaikoina). Mutta voi miten surkealta ja hylätyltä näyttikään autio ikisuosikki-taukopaikka Lahnajärvi, onko se ihan lopullisesti suljettu..?? Luulen että suuntaan nyt lepäilemään, mulla on aivan törkeästi univelkaa. Mutta kiva viikonloppu oli. :)
Tämän illan Millennium-bileissä Åbo Diskotekissa oli mielenkiintoinen juomapolitiikka. Voidakseen tilata baaritiskeiltä juotavaa, tuli lunastaa sitä varten sisäänkäynnin yhteydestä joko drinkkilippuja tai 40 €:n leima, jolla saisi hakea koko illan kaikkea juotavaa niin paljon kuin sielu sietää. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? No sitä se vähän olikin. Nimittäin kyseessä oli taktinen baarin loppuunmyynti ja juomavarat hupenivat hurjaa vauhtia. Käytännössä noita leimoja myytiin vielä siinäkin vaiheessa kun tiskeiltä ei saanut enää oikein mitään - ainakaan sen puolen tunnin jonottamisen jälkeen. Ja siinä missä jotkut harmikseen eivät saaneet rahoilleen juuri mitään vastinetta, toiset taas kävivät rennosti hakemassa juotavaa ilman leimaakin - kukaan ei enää jaksanut tarkistaa niitä. Odotin mukavaa iltaa kavereiden seurassa, sen sijaan kavereita ei nähnyt kuin silloin tällöin vilaukselta kun niiden kaikki aika kului juomajonossa. Illan ykköspuheenaihe ja -keskustelunavaus oli tavanomaisten kuulumisien kyselemisten sijaan "ootsä saanu tiskiltä mitään?". Jotenkin teki vähän turhan kireäksi koko bileiden ilmapiirin tuo säätö. Kaikki muukin oli rempallaan, vessapaperit lopussa jo yhdentoista aikaan jne. Kuulemani perusteella saattaa saada johtoporras huomenna muutamia yhteydenottoja närkästyneiltä bilettäjiltä. No mutta hei jotain kivaa sitte Åbon tilalle, kiitos.
Minua on aina moitittu tuhlailijaksi, mikä on kauhean mielenkiintoista kun ottaa huomioon tiettyjä seikkoja, kuten että 90% vaatteistani ja asusteistani on kirpparilta, en omista lainkaan telkkaria (enkä osta/vuokraa leffoja tms.), käytän varsin vähäisissä määrin kosmetiikkaa (ja sekin vähä halpista), en matkustele, käytän vanhoja romukännyköitä enkä sairauteni takia tule elämäni aikana käyttämään periaatteessa senttiäkään rahaa kenkiin. Ja eipä unohdeta sitäkään, etten tupakoi ja että juon alkoholia ehkä parin siiderin verran kuukaudessa. Sairauteni estää myös varsin tehokkaasti mahdollisen rahan käytön erilaisiin liikunta- tai kuntoiluharrastuksiin.
Mutta siis auta armias jos ostat jogurttisi mieluummin yhden annoksen pikarissa kuin litran tölkissä ihan vaan siitä yksinkertaisesta syystä että et pidä niistä iljettävistä tölkeistä. Tai jos käyt mieluummin pienissä kaupoissa säästääksesi kipeitä jalkojasi. Tai jos viet ompelukoneesi korjattavaksi liikkeeseen sen sijaan että antaisit jonkun (kuten vaikkapa sen alunperin rikkoneen ihmisen) sorkkia sitä ilmaiseksi. Siis suorastaan käsittämätöntä rahan kaivoon heittämistä! Pää pölkylle vaan!
Jospa tämä "hirveä tuhlailija" vaikka nyt sitten siirtyisi tästä taas tuonne ompelupöydän ääreen tekemään itselleen halpoja vaatteita.. (kuvassa Miro ja 5 euron kirppismatto)
Tiedossa melko ohjelmantäyteinen ja kiva viikonloppu. Esim. huomenna konemusabiletystä Åbo Diskotekissa, nimittäin MILLENNIUM 10th anniversary -bileet. Ja tulee muuten mulla sitten samalla tasan viisi vuotta ravetusta täyteen, ensimmäiset bileet joihin osallistuin olivat viimeiset Feenixissä järjetetyt Absolute Millennium -bileet 6.12.2003. Otin silloin dresscoden hyvin vakavasti ja väsäsin punamustat kamppeet meidän koko silloiselle bilekonkkaronkalle. Harmi ettei niistä ole oikein mitään järkeviä kuvia, se oli vielä sitä aikaa ennen digikameran omistusta ja kuvailtua tuli huomattavasti harvemmin kuin nykyisin.
Kuvassa minä ja DJ Proteus Kårenilla huhtikuussa 2006, eli reilun parin vuoden takainen kuva. Vitsikäs toppi (eh heh) on itsetekemäni.
I've been going to electric music events for five years now. That's me in the picture with DJ Proteus in April 2006.
Kaikkee sitä ihminen saakin päähänsä, ja vielä jossain vessassa! Bongasin nimittäin kopion vanhasta harakkajulisteesta kuvausstudion vessan seinästä ollessani menossa Suuren Käsityölehden haastatteluun. Vain pienenpieni teksti kaunokirjoituksella kuvan alla; "American Magpie", ja "vitsikäs" assosiaatio oli valmis. Toteutuksen nakitin kuvankäsittelyvelho-poikakaverilleni. Printtasin tuon siirtopaperille ja luultavasti lättään sen johonkin kaapin pohjalta löytyvään vanhaan toppiini. ;)
Just a silly idea I got when I saw a picture of an old magpie poster. I asked my boyfriend to do the photoshopping. I'll probably just print this on some old shirt of mine (with transfer paper). ;)
Liitynpä vetoketjutuunailijoiden klaaniin minäkin. Mustaharmaahopea-raitainen paita tarttui mukaan joltain kirppiskierrokselta. Hokasin sen kaipaavan tylsyyden poistamiseksi jotain pientä jujua. Purkumateriaalia oleva musta-hopeinen vetoketju oli kuin tehty siihen hommaan. Kerrospukeutumisfanaatikkoa ilahduttaa suuresti tämä näin syntynyt uusi mahdollisuus pukea paidan alle näkyvästi vaikka jokin värikkäämpi toppi. Vetoketjun alkuperäinen palkkimainen koristevedin oli helppo irrottaa ja päätin laittaa jotain hauskempaa tilalle. En osannut päättää laitanko renkaan vai tähden joten laitoin molemmat! Ja hyvin tuntuu toimivan koska näyttää ihan siltä kuin kuuluisivat yhteen.
Annoin muuten taas yhdelle "minirepulle" uuden, ajanmukaisemman elämän olkalaukkuna, tsekkaa Tyylitaivaasta! Ja onpa muuten juuri kyseisen laukun muutosprosessista peräisin tuo em. purkuvetskari.
The black & silver striped t-shirt was a bit dull so I modified it a little by adding a silver colored zipper in front. It's a nice detail AND now I can wear another shirt (perhaps a bright colored one) under it, which is great 'cause I'm a huge fan of layered looks. :)
Aloin ihmetellä alhaalta kantautuvaa tiistai-illalle epätavallisen äänekästä hälinää. Kurkistus parvekkeelta paljasti kuvan mukaisen näyn; porttikäytävän täydeltä melskaavaa ja tungeksivaa porukkaa. Ihmettelin mitä helkkaria ne siellä jonottelee reippaasti ennen yhdeksää ja miten ihmeessä niistä lähtee semmonen käkätys ja kiljunta. Mikä ihmeen NIIN ihqu keikka muka olisi tiistaina..? Pikainen katsaus Klubin nettisivuille ja johan selvis: Fabulous Black & White Party K-16. Jep jep. Vuoden kokemuksella sanoisin, että täysikäisistä ei lähde tommosta ääntä edes valomerkin jälkeen. ;) No mutta se siitä, nyt painun takaisin housujen muokkauksen ja kylmenneen teen pariin..
Sain viimein aikaiseksi tehdä kaulakoruksi asti tuon Ari Koivuselta saamani plektran (keltainen). Samassa kuvassa myös vanhempi tuotos, Europen kitaristin viskaamasta plektrasta tekemäni koru. Tuohon valkoiseen Fenderiin nyhersin muistaakseni reiän vaan jollain neulalla mutta tähän jälkimmäiseen pyysin isääni poraamaan reiän. Kaveriksi löytyi sopiva ohut palloketju. Kuvassa näkyvä musta järeämpi palloketju on kirppikseltä löytynyt avainketju, joka pääsee luultavasti jonkin laukun hihnaksi. Hmm pitäisköhän tehdä musta sisarkappale punaiselle pvc-sydänlaukulleni..? ;)
Some plektrum necklaces I've made for myself. The yellow one I got from a Finnish Idol winner Ari Koivunen and the white Fender was thrown to me by Europe's guitarist. The thick black ball chain in the picture is really a key chain but I was thinking of using it as a bag strap.
Kävin viikko sitten kampaajalla hankkiutumassa eroon kaameasta juurikasvusta. Tämä tapahtui oltuani noin kolme kuukautta "no poo:na"! Jos et tiedä mitä se tarkoittaa, tsekkaa vaikkapa täältä. En nyt ala esitelmöidä aiheesta sen suuremmin, saa kysellä jos on kiinnostusta (tai ihmetyttää). Olen ollut joka tapauksessa tuloksiin melko tyytyväinen, jatkossa kokeilen mahdollisesti jotain "välimaastovaihtoehtoja" kuten palashampoota, jota monet ovat kehuneet. Kokeilun aikaansaama mukava extratuuheus odotettavasti katosi kampaamokäynnillä ja nyt tukka on taas sellainen ohut luikku.. Kattoo nyt sitten mihin suuntaan se tästä kehittyy.. Pandasilmät kuvassa ovat seurausta ripsivärjäyksestä. Plussaa muuten siitä että kampaajatäti oli yllättävän myötämielinen hullun kokeiluni suhteen. ;)
I went to the hairdresser's (because of the root growth) after being on this "no poo" -thing for about 3 months. If you don't know what that means, check here for example. Interesting experiment, I gotta say. I'm pretty pleased with the results, but right now I'm not quite sure yet about how I'm going to proceed. We'll see.. My "panda eyes" in the picture are the result of a lash dye. ;)
Joulukuun alku tulikin melko yllättäen, kuten kai aina. Ja taloudellisesti aina sama tilanne. Tervetuloa veronpalautukset, tervemenoa veronpalautukset. Samperin opintolainan korot. Eipä sillä etteikö lähes kaikki muutkin olisi sanoneet palautusten menevän suoraan laskuihin.. No, pitää taas kehitellä puoli-ilmaisia joululahjoja.
Pari pientä "mainosta": Haave Design ottaa nyt tilauksia vastaan!
Ja Ofelia Second Hand Market Helsingin Gloriassa ensi sunnuntaina, olisi aika must häppeninki! Samana viikonloppuna myös mm. Eettiset Joulumarkkinat Vanhalla.
Kuvassa Miro-kissa pihistämänsä tiskirätin kimpussa...
PS. Miksiköhän mulla on täällä Bloggerissa "kello väärässä", elikkä postauksiin tuleva kellonaika on jotain yli 12 tuntia jäljessä..? Saakohan kellon ajan tasalle jostakin..?
Just some dull complaining about lack of money. ;) My cat in the picture has a tasty catch; a dishcloth...
